Päätämme tulevaisuudestamme nyt

Kirjoittaja on todella huolissaan muun muassa jäävuorten sulamisesta. Kuvassa jäävuoria Antarktiksen niemimaalla Etelämantereella.
Kirjoittaja on todella huolissaan muun muassa jäävuorten sulamisesta. Kuvassa jäävuoria Antarktiksen niemimaalla Etelämantereella. Kuva: AOP/Kaisa Siren

Ihmiskunta on suuren haasteen edessä. Tiedemiehet ovat jo vuosia varoitelleet meitä, mutta kurssia kohti katastrofia on ollut vaikea muuttaa. Kyse ei ole pandemiasta, väkivaltaisuuksista kansakuntien tai ihmisryhmien välillä, ei ääriliikkeiden aktivoitumisesta; kaikki nämäkin huolestuttavia, mutta seurauksiltaan eri sarjassa.

Kyse on ilmaston lämpenemisestä ja biodiversiteetin kapenemisesta, koko maapalloa ja ihmiskuntaa uhkaavasta jättikatastrofista. Ilmastonlämpeneminen ja eläin- ja kasvilajien häviäminen on ihmisen haitallisen toiminnan seurauksena jatkuvasti kiihtynyt .

Olemme tehokkailla pyyntivälineillämme ylikalastaneet ja -metsästäneet lajeja niin maalla, merellä kuin ilmassa ruokkiaksemme jatkuvasti kasvavan ihmispopulaation suut ja tuhonneet lukuisten eläinten ja kasvien elinmahdollisuudet raivaamalla tai saastuttamalla niiden pesin- ja kasvualueet.

Tämä on johtanut tärkeiden ravintoketjulenkkien rikkoutumiseen ja ekosysteemin epätasapainoon. Valtava määrä hyönteislajeja, muita eläinlajeja, merten kaloja ja koralleja monimutkaisine eliöyhteisöineen on hävitetty palauttamattomasti.

Suurin syy ilmaston lämpenemiseen tällä hetkellä on fossiilisten polttoaineiden aiheuttama hiilidioksidin vapautuminen ilmakehään. Lämpenemisen seurauksena mm. napajäätiköt, jotka ovat toimineet maapallon tehokkaina ”jäähdyttäjinä” heijastamalla auringonvalon takaisin avaruuteen, ovat alkaneet nopeasti sulaa.

Jäätiköiden sulaminen vapauttaa myös niissä olevat hiilivarat kiihdyttäen ilmaston lämpenemistä entisestään. Merenpinnan noustessa myrskytulvat rannikkokaupungeissa yleistyvät ja muuttavat ne asuinkelvottomiksi.

Maapallon sademetsät ovat lukemattomien ainutlaatuisten eläinlajien asuinsijoja. Sademetsien kasvit ja puut sitovat hiilidioksidia ilmasta ja käyttävät sen yhteyttämiseen vapauttaen vuorostaan happea ilmakehään. Nyt metsiä on raivattu karjan laidun- alueiksi, viljelymaaksi tai teiden ja voimalinjojen rakentamiseen.

Tehomaatalous on köyhdyttänyt maaperän, runsas lannoitteiden käyttö, kasvinsuojelumyrkyt ja antibiootit ovat saastuttaneet sekä maa- että vesialueet. Kaikkialla metsäalueiden harkitsematon hyötykäyttö ja saastuttaminen on johtanut paitsi eläinlajien myös hiilinielujen häviämiseen ja ilmastonlämpenemisen kiihtyvään kasvuun.

Tilanne on vakava. Ajoittain olen itsekin halunnut laittaa pääni puskaan, mutta lapsemme ansaitsevat selityksen, miksi me viimeisenä sukupolvena emme toimineet, kun siihen oli vielä mahdollisuus.

Aikaisemmin voitiin vedota tietämättömyyteen, mutta nyt käytössämme on runsaasti dataa siitä, mihin toimintamme nykyisellään johtaa. Jotkut näkevät muutoksessa eturistiriitoja. Mikään kasvu ei ole kuitenkaan loputonta, ei ainakaan, jos se ei tapahdu luonnon ehdoilla.

Tarvitsemme nyt toimia niin globaalisti kuin kansallisella, paikallisella ja yksilötasolla, ja muutoksien nopeuttamiseen niin kannustimia kuin sanktioita.

Heti ensimmäiseksi meidän tulee korvata fossiiliset polttoaineet kestävämmillä energiaratkaisuilla. Meidän tulee saada kansat toimimaan yhteistyössä, jakamaan tietotaitoa energiavaihtoehdoista, kestävämmistä viljely- ja karjanhoitomenetelmistä, luopumaan kansallisesta edusta koko maapallon elämän hyväksi.

Yksittäisinä ihmisinä voimme vaikuttaa tulevaan ruoka- ja energiavalinnoillamme, poliittisella aktiivisuudella, jakamalla tietoa ja tekemällä kestäviä sijoitusratkaisuja.

Hyvä tahto ei riitä; meidän on toimittava nyt.

Kirsi Aalto