Päättäjien pohdittavaksi Eurajoen tuulivoimahankkeista

Amerikassa tuulivoimayhtiöt väittivät tuottavansa sähköä kilpailukykyiseen hintaa. Hinta ei tuntunut uskottavalta ja laskentatapa otettiin tutkittavaksi vuonna 2016 Utahin yliopistossa. Huomattiin laskelman perustuvan kestämättömiin olettamuksiin ja tärkeiden realiteettien vaikutusten vähättelyyn ja osa jätettiin kokonaan huomiotta.

Laskelmissa käytettiin oletettua 30 vuoden käyttöikää, ja laskettiin sille ajalle sijoitetun pääoman takaisinmaksukustannukset. Käytännön kokemusten perusteella myllyjen keskimääräinen käyttöikä oli 15 vuotta. Tämä tietysti nostaa takaisinmaksukustannuksia/kWh, koska lyhemmässä ajassa pitää kerätä myllyn hinta takaisin.

Sähkön siirtokustannukset olivat myös ”unohtuneet”. Tosin voi olla, että siirtokustannukset eivät ole voimayhtiön kustannuksia, vaan valtion yhtiöt tai yksityiset sähkönsiirtoyhtiöt hoitavat siirrot. Viime kädessä ne ovat kuitenkin sähkön ostajan kustannuksia. Pienissä, etäällä toisistaan olevissa yksiköissä tuotettu sähkö vaatii uusia ”pien”linjoja ja siihen liittyvää muuta tekniikkaa. Ne eivät ole merkityksettömiä.

Tuulivoima on luonteeltaan hyvin ”ailahtelevainen” – joskus sitä on ja toisinaan taas ei. Tämän takia pitää rakentaa tuulettomille, liian tuulisille tai kylmille kausille varavoimaa. Tästä aiheutuvat kustannukset oli myös jätetty laskelmista pois.

Myös kaikki valtion avustukset oli ”unohdettu” laskelmista. Nekin tulevat sähkönkäyttäjien maksettavaksi.

Näin oli saatu laskennallisesti tuulivoima kilpailukykyiseksi. Todellisesta tuulienergian kilpailukykyisyydestä ei voitu enää puhua sen jälkeen, kun nämä kaikki kuluttajan maksettavaksi tulevat kustannukset lisättiin laitosten tuotantokustannuksiin.

Tuulienergia oli 7 kertaa kalliimpaa kuin luonnonkaasulla tuotettu energia.

Utahin tutkimukset saavat epäilemään myös suomalaisten yhtiöiden laskelmia ja markkinapuheita.

Täälläkin puhutaan tekniikan kehittyneen niin paljon, että tuulienergiasta on tullut kilpailukykyinen. Käytännöllisesti katsoen mitään muuta merkittävää muutosta ei tekniikan puolella ole tapahtunut, kuin myllyjen koon kasvaminen, joka lisää rajusti kaikkia myllyjen aiheuttamia haittoja.

Minua kiinnostaa erityisesti Eurajoen myllyhankkeiden laskelmat. Saksalainen toimija on luvannut myllyistä kunnalle 25 vuoden kiinteistöverotulon. Entä, jos ne kestävätkin vain 15 vuotta. ”Luvatut” verotulot laskevat oleellisesti. Nimellisarvoltaan lasku olisi silloin 40 %.

Mielenkiintoinen myyntikikka on sekin, että päätöksentekoon tarjotaan verotulon nimellisarvoa. Tämä on sitä mielikuvamarkkinointia. Kukaan ei tietääkseni ole tuonut päättäjien eteen 25 vuoden aikana kertyvän veron nykyarvoa.

Tiedetään, että on neuvoteltu kiinteistöveron alenemisesta ajan mittaan. Tiedetään myös, että nykyisen vakaan rahan aikana vuotuiset inflaatiot ovat kuitenkin luokkaa 1,5 %. (Entä sitten, kun € ei ole enää vakaa valuutta?) Kun nämä molemmat verotuloon vaikuttavat tekijät huomioidaan ja lasketaan tuotot nykyarvoon, putoaa kunnan kiinteistöveron ”ostovoima” noin 20 %.

Kun vielä otetaan huomioon kokemusten esille tuomana sekin, että suurmyllyjen aiheuttama matalataajuinen – ja infraääni valvottaa. Unettomuus laskee vireystasoa ja lisää työpoissaoloja, ja sitä kautta vuosiansioiden laskua ja sairauskustannuksia. Toisella seuraamuksella on verotuloja pienentävä ja toisella julkisia kuluja lisäävä vaikutus. Yksittäisinä tapauksina ne eivät ole merkittäviä, mutta kertolasku muuttaa pienenkin merkittäväksi.

Sillai oikke