Paikallisella sopimisella palkansaaja ahtaalle

Valtionvarainministeriön tuore raportti esittää tavoitteita, joilla Suomen talous voitaisiin nostaa muiden pohjoismaiden tasolle vuoteen 2030 mennessä. Raportti kertoo, että Suomen talous ei ole vuoden 2007 jälkeen noussut. Raportin mukaan syitä ovat muun muassa väestön ikääntyminen, heikko tuottavuus, alhainen työllisyysaste ja investointien puute.

Syyllisyyslistalta ei puutu myöskään väite, että meillä ei työmarkkinat jousta. Tätä levyä työnantajajärjestöt sekä poliittinen oikeisto ovat pyörittäneet jo vuosikymmeniä. Heidän poliittisen ideologiansa mukaista on se, että palkoista ja työehdoista sovittaisiin työpaikoilla ilman ammattiliittojen tukea ja valvontaa. Mutta miten paikallinen sopiminen lisää työllisyyttä ilman palkka- ja työehtoja heikentämättä? Tähän jätetään vastaamatta, kun paikallista sopimista kaupitellaan.

Raportissa muut taloutta edistävät toimet, kuten esimerkiksi ulkomaisen pysyvän työvoiman lisääminen ja investointipuuteen korjaaminen ovat helpommin sanottu kuin toteutettu.

Hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että paikallista sopimista edistetään työ- ja virkaehtosopimusten puitteissa. Asia on nyt työmarkkinajärjestöjen neuvottelupöydässä.

Etenkin hallituksessa istuvien keskustajohtajien työpaikkasopimispuheista on pääteltävissä, etteivät he ole hallitusohjelman kirjausta edes lukeneet. Keskustajohto puhuu pakallisesta sopimisesta kokoomuksen ja RKP:n kanssa ikään kuin samalla suulla.

Työnantajajärjestöjen paikallinen sopimismalli ajaa tavallisen palkansaajan ahtaalle. Siinä työntekijä ei työpaikalla ole tasavertainen neuvottelukumppani työnantajansa kanssa. Kun ay-liittojen tukea ei ole, niin työntekijät eivät yhdessäkään pysty tuekseen palkkaamaan esimerkiksi lakimiestä.

Pentti Välimaa