Palometsänhoitoa kannattaa kehittää edelleen

Pyhärannan Santtiolla metsää paloi heinäkuussa 2018.
Pyhärannan Santtiolla metsää paloi heinäkuussa 2018. Kuva: Esa Urhonen

Keskikesän hellekausi toi ensin metsäpaloja tarkkailevat pienkoneet metsiemme yläpuolelle. Metsäväki oli hellekesään jo varautunut muun muassa pitämällä metsäautotiet sellaisessa kunnossa, että paloautot pääsevät tarvittaessa paikalle mahdollisimman nopeasti.

Pohjois-Pohjanmaan Muhoksen alueella levisi silti kesäkuun lopussa hieman yllättäen Suomelle poikkeuksellisen laaja metsäpalo. Se oli pinta-alaltaan 250 hehtaaria.

Suomalainen metsänhoito pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian silloisten metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla.

Trump käytti suomalaisesta palometsänhoidosta sanaa raking, mikä tarkoittaa haravoimista. Metsien haravoiminen huvitti suomalaisia. Letkautuksen taustalla oli kuitenkin tosiasia.

Suomalaisessa paloturvallisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan säännöllisin harvennuksin niin, että viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan. Pääosaa Kalifornian metsiä ei hoideta tällä periaatteella. Myöskään Siperian paloherkkiä metsiä ei hoideta näin.

Toiseksi, harvennushakkuissa korjataan myytäväksi paitsi teollisuuden hamuama runkopuu, myös nykypäivän lämpö- sekä sähkövoimaloihin menevät oksat ja latvukset sekä ylimääräinen pienpuu. Korjuukoneet kuljettavat energiapuun metsäautotien varteen ja lopulta voimalaan. Siellä puu palaa hallittuna hyötypalona, ei holtittomana metsäpalona.

Kolmas palometsänhoidon, vielä vähemmän käytetty toimenpide on havupuiden pystykarsinta. Kun oksat poistaa yli pensaspalojen liekin rajan, arvopuuston latvapalojen riski vähenee. Esimerkiksi Muhoksen metsäpalo levisi osaltaan latvapalona.

Pystykarsinta voi kehittyä arvopuiden kannalta yhtä tärkeäksi metsäpalojen estotoimeksi kuin hakkuutähteen ja pienpuun tarkka korjaaminen.

Viljelymetsien ”haravoiminen” on osa vuonna 2002 metsätalouteemme luotua risupakettia. Termi on peräisin silloisesta väittelystä, tarvitsemmeko viidettä ydinvoimalaa vai emme. Risupaketti koottiin uusiutuvan energian, etenkin energiapuun tuotannon tukilupaukseksi.

Eduskunnan hyväksymä risupaketti, tukiaisineen, vauhditti hakkuutähteen ja pienpuun korjuuta talousmetsistämme. Vuonna 2019 niitä korjattiin yhteensä 8,1 miljoonaa kiintokuutiota.

Korjattavaa, paloherkkää puuta metsissämme silti riittää. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa istunut energiametsätoimikunta arvioi energiapuun korjuun mahdollisuudeksi jo silloin 20,4 miljoonaa kuutiota.

Lupaavasti kehittynyt energiapuun korjuu paransi metsiemme paloturvallisuutta. Risupaketti kannattaisi muuttaa 2020-luvulla palometsänhoidon paketiksi.

Australian metsäpalojen vuoden vaihteen kokemukset, Siperian tämän päivän metsäpalojen uhka sekä tuoreet Muhoksen metsäpalon kokemukset kannustavat meitä kehittämään suomalaista palometsänhoitoa edelleen.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa ja metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa Kuusamo