Olen joutunut kokemaan aikoinaan kohtuullisen pahaa koulukiusaamista. Se on yksi meidän yhteiskuntamme syöpä. Se vaurioit-taa kiusatun itsetuntoa ja minäkuvaa pahasti.
Itse muistan ne pelon ja jännityksen tunteet, kun menin kouluun, sekä sen nöyryytyksen tunteen, kun kiusattiin. Näitä vaurioita itsetunnossa olen sitten joutunut korjaamaan pitkälle aikuisuuteen ja opettelemaan hyväksymään ne tunteet, jotka joskus vyöryvät päälle.
Kouluissa on nyt yritetty monta vuotta puuttua ns. pehmein keinoin kiusaamiseen. Ehkä se joissakin tapauksissa on auttanut, mutta miten kiusattu sen kokee, kun hänen kiusaajansa saa positiivista huomiota ja hän itse on saanut kokea nöyryyttämistä?
Myönnän, että asia on vaikea ja kaikki ei ole tarkoituksenmukaista kiusaamista, vaikka niin väitetään. Nykyään varmasti myös syytetään tapahtuneita kiusaamiseksi liian herkästi.
Miten sitten puuttua kiusaamiseen?
Itse lähtisin uhrin kannalta lähestymään asiaa. Miten hän asian kokee ja mikä auttaisi häntä pääsemään tapahtuneesta eteenpäin, sekä kokemaan saavansa hyvitystä?
Uhrin selviämisen kannalta olisi tärkeää, että kiusaamisen uhka saadaan pois. Kiusaaja/kiusaajat osoittaa rehellistä katumusta tai heidät siirretään toiseen kouluun.
Kiusaajille pitäisi myös kertoa, mitä heidän tekonsa voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa. Ja kertoa se karulla tavalla, jotta se pysäyttäisi heidät.
Yksi keino olisi myös vastuuttaa vanhemmat selkeämmin lastensa teoista. Raha on ihmisille tärkeää ja sen menettäminen satuttaa. Ei välttämättä kiusatulle rahallista korvausta, mutta sakkona valtiolle.
Kiusaaja ja kiusattu pitää käsitellä erikseen. Kiusaaja myös kärsii elämässään omista ongelmistaan, mutta sitä ei saa missään nimessä käyttää selityksenä kiusaamiselle.
Se, että sinulla on paha olla ei anna mitään oikeutta tehdä väärin. Aina pitää olla selkeänä, että uhri on tärkein ja kiusaajan tulee kantaa vastuunsa.
Yksi tärkeimmistä on, että kiusaaminen loppu välittömästi, kun se tulee opettajille tietoon. Ei odotella ja tutkita vaan tehdään heti jotain asian eteen. Ja annetaan niitä kovimpia rangaistuksia helpommin.
Pehmeät keinot on jo nähty.
Jooa Raja-aho (ps.)Kunnanvaltuutettu, kansanedustajaehdokas, Eurajoki