Pelätäänkö?

Kun olin lapsi, pelkäsin ”suuliukkoa”, jonka naapurin tyttö sanoi asuvan punaisessa suulissa lähellä kotiani.

Vaikka minä pelkäsin, niin vanhempani eivät pelänneet: He antoivat ohjeet, miten oli missäkin tilanteessa toimittava ja käyttäydyttävä, mutta muuten luottavaisina päästivät meidät lapset keskenämme ulos metsään, naapuriin, kouluun, harrastuksiin ja pyhäkouluun.

Sisareni kanssa kahdestaan kävimme linja-autolla Eurajoelta Raumalla pianotunneilla ollessamme 6–8-vuotiaita, eikä meitä saateltu pysäkille, eikä kukaan yhteisössämme nähnyt siinä mitään kummallista.

Kun nyt ajattelen vastaavaa tilannetta Suomessa, kysyn mielessäni: Miksi vanhemmilla on tarve kuljettaa lapsensa kouluun lyhyetkin matkat? Miksi monet lapset ja nuoret tuntevat epäluuloa ja kunnioituksen puutetta aikuisia kohtaan?

Turvattomuusko on juurisyynä aiheuttanut yhteiskunnassamme mielenterveysongelmat, huostaanotot ja väkivallanteot?

Julkisuudessa etsitään keinoja puuttua sosiaalisiin – ja mielenterveysongelmiin monin perheitä ja lapsia/nuoria tukevin keinoin, vaan ei uskalleta tuoda esille kysymystä: Mikä on muuttunut yhden sukupolven aikana?

Miksi monet pelkäävät niin kovin? Mikä on tuonut väkivallan, turvattomuuden?

Sanonpa sen teille: Jumalan Sanan kunnioitus on kadonnut yhteiskunnasta. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustana ovat kristilliset arvot, jotka ovat antaneet kansallemme raamit, joiden puitteissa elää elämänsä turvallisesti, oikeudenmukaisesti, tasapainoisesti ja tuottavasti.

Raamattu on täynnä viisautta, joka ei vanhene ja rohkaisua, joka auttaa pelokasta mieltä.

Tuuli Rintanen

kunnanvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (kd), Eurajoki