Tuntuu, että perhe-elämästä kelpaavat jutun aiheeksi lähinnä unen puute ja korvatulehduskierteet, kaikki vaikea ja väsyttävä. Perhe-elämän kiistattoman onnelliset puolet nousevat esiin harvoin.
Se on sääli ja haitallista.
Monet lasta haluavat kertovat epäröivänsä, koska eivät halua sellaista elämää.
Eikä ihme, kukapa sellaista nyt haluaisi.
Edellä oleva on lainattu Juha Itkosen uudesta kirjasta Teoriani perheestä. Hän alkoi suurperheen isänä puhua ja kirjoittaa aiheesta – nyt peräti koko kirjan verran.
Itkonen ehdottaa tiettyjen sanojen ilmaisujen korvaamista toisilla, edes välillä.
Kaikkein pahimpana hän pitää ”lapsiperheen arkea”, joka laukaisee kielteisten mielikuvien vyöryn.
Miksi emme puhuisi ”lapsiperheen elämästä”, joka sisältää myös ne lukuisat ilon ja onnen tunteet.
Lapsiperheen rahanmenoa usein kauhistellaan. Kyllä, lapsiin kuluu paljon euroja. Ei voi kieltää.
Mutta mikä on ongelma?
Kun ostamme vaikkapa veneen tai kesämökin, tiedämme hankinnan aiheuttavan toistuvia lisäkustannuksia. Silti teemme ostopäätöksen – jos rahaa on käytettävissä – koska ajattelemme hankinnan rikastuttavan elämäämme henkisesti.
Mietipä lapsia tältä kantilta.
Tärkeä pointti Itkosella on myös sen suhteen, että isän tai äidin ei tarvitse olla täydellinen.
Vanhemmuus on niin vaativa ja pitkä projekti, ettei epäonnistumisia voi välttää. Kaikki joutuvat oppimaan kantapään kautta.
Useimmiten se kuitenkin riittää.
Hyvää lukuviikkoa! Lukukeskuksen järjestämä lukuviikko tarjoaa näkökulmia lukemiseen.
Lukukeskus valaa uskoa siihen, ettei lukeminen lopu, vaan erilaiset tavat lukea mahdollistavat lukuharrastuksen yhä useammalle ja tekevät kirjallisuudesta saavutettavampaa.
Voi kunpa niin kävisi.
Pitkäjänteinen lukeminen kehittää keskittymiskykyä, sanavarastoa ja muistia, mistä on suuri hyöty opinnoissa, töissä ja elämässä ylipäätään.
Sitä paitsi lukeminen on kivaa.