Perhosilla on ollut huippukesä

Olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen lämpimästä ja helteisestä kesästä. Viime päivien sateet ovat tuntuneet hyvin tervetulleilta. Perinteinen sadeharmituskin on jäänyt syntymättä. Toivoa toki sopii, ettei koko loppukuuta joudu sentään kumisaappaissa kulkemaan.

Kuiva ja helteinen kesä kuritti erityisesti kasveja. Koivut tiputtelivat lehtiään jo heinäkuussa ja nurmikot paloivat auringon paahteessa ruskeiksi piikkimatoiksi.

Kesä- ja heinäkuun pitkäkestoiset helteet suosivat kuitenkin perhosia, joita on lennellyt runsaasti pihoilla ja puutarhoissa. Välillä perhonen on voinut istahtaa jopa pihakahvittelijan hiuksiin tai käsivarrelle.

Päiväperhosseurannassa havaitut perhosmäärät nousivat jopa yli 50 prosenttia edelliskesästä. Tällä hetkellä lennossa on runsaasti nokkos- ja neitoperhosia sekä vaeltavista lajeista amiraalia ja kaaliperhosta. Nokkosperhonen on ollut vuosia lähes kadoksissa, mutta tämän kesän laskennoissa se oli kesän runsaslukuisin päiväperhonen.

Kaikkiaan Suomessa on noin 120 päiväperhoslajia.

Vaikka pitkäkestoiset helteet suosivat aikuisten perhosten lentoa ja pariutumista, aiheuttivat ne kuitenkin monin paikoin kuivuutta, mikä puolestaan saattoi heikentää perhosten lisääntymistulosta. Monen perhoslajin toukat ovat alttiita ravintokasvinsa kuihtumiselle.

Helteinen kesä nopeutti perhostoukkien kehitystä, minkä vuoksi useimmat perhoslajit olivat lennossa tavanomaista aikaisemmin. Monen lajin lento onkin jo päättynyt.

Hellekesän ansiosta tavanomaista useampi laji pystynee kehittämään elo-syyskuun aikana ylimääräisen sukupolven yksilöitä. Koteloituneet toukat eivät jääkään talvehtimaan, vaan kuoriutuvat jo syksyn aikana. Näiden yksilöiden lisääntymismenestys riippuu siitä, miten pitkään syksy jatkuu lämpimänä.

Vaikka perhoskesästä on nyt muodostumassa hyvä, jäänee se silti 2000-luvun keskimääräiselle tasolle. Takana on useita heikompia perhoskesiä, joten useimmilla lajeilla on vielä pitkä matka edellisten huippuvuosien tasoille.