Perussuomalaisten varhaisin historia

Hannu Ollila kirjoitti (LS 11.2.) mielenkiintoisen ja asiantuntevan kirjoituksen Perussuomalaisten ja sen edeltäjien historiasta. Kirjoituksessa oli kuitenkin yksi varsin yleinen mutta virheellinen tieto.

Puolueen varhaisin edeltäjä oli todella Suomen pientalonpoikien puolue, SPP ja lehtikolumneissa ”Pipo”. Ollilan mukaan puolueen perusti Veikko Vennamo. Kun itse nuorena lukiolaisena seurasin asiaa varsin läheltä, oikaisen tämän tiedon.

Puolue perustettiin muistaakseni jo 1956 ja sen puheenjohtaja oli Yliruusi Parkanosta ja puoluesihteeri Poutiainen Kiihtelysvaarasta. Puolueella oli enemmän innostusta kuin osaamista ja se olisi kai kuollut muutamassa vuodessa.

Kun Vennamo sai 1958 lentävän lähdön Maalaisliiton johtajistosta, puolue tarjosi hänelle puheenjohtajuutta. Vennamo ilmeisesti katsoi paremmaksi lähteä mukaan jo olemassa olevaan vaikka hataraan organisaatioon kuin yrittää luoda oma.

Vennamon ohjauksessa puolueelle rakennettiin kenttäorganisaatio ja kirjoitettiin poliittinen ohjelma, joka hyväksyttiin Kiuruveden puoluekokouksessa 1959. Puolue ilmoitti edustavansa talonpoikia, työläisiä, eläkeläisiä, työttömiä ja kansaa lähellä olevaa sivistyneistöä.

Alkion nimeä ei muistaakseni mainittu, mutta ohjelma oli hyvin alkiolainen. Puolue ilmoitti vastustavansa sosialisointia sen kaikissa muodoissa, esimerkiksi yhteisnavetoita.

Suomen maaseudun puolueeksi nimensä muuttaneet Pienpojat saivat suuren vaalivoittonsa, 18 edustajaa 1970 vaaleissa, joissa TV ja sen asiantuntija Sänkiaho joutuivat naurunalaisiksi laskentaohjelman pettäessä perusteellisesti.

Hajotusvaaleissa 1971 puolue säilytti asemansa, mutta hajosi 1972 Vennamon yksinvaltaisiin otteisiin johtajana. Turun puoluekokouksessa Vennamo erotti häntä arvostelleen nuoren puolueaktiivin ja vaati poistumaan kokouksesta välittömästi. Valtaosa kansanedustajista, yhteensä 12, erosi ja perusti SKYPin, joka tukehtui sauhuunsa jo alkumetreillä.

Puoluehajaannukset eivät sinänsä ole harvinaisia Suomen politiikassa. Muistan ainakin SDP:n hajaannuksen, jolloin puolue jakautui skogilaisiin ja leskiläisiin. Skogilaiset perustivat Työväen ja pienviljelijöiden sosialidemokraattisen liiton, TPSL:n.

SKDL:ssä vallasta taisteliuvat kommunistit ja kansandemokraatit, sitten taistolaiset ja sinisalolaiset. Omat sisäiset kiistansa oli myös Maalaisliitto - Keskustapuolueella ja Kokoomuksella, joskin ne selvitettiin ilman hajaannusta.

Ei siis mitään uutta auringon alla. Aina näistä on selvitty.

Pyry Vainio