Pidetäänkö hallitusta väkisin pystyssä?

Antti Rinteen hallitus ehti istua lähes puoli vuotta. Sitten pelastavana enkelinä saapui kuvioihin Sanna Marin, jonka hallitus on perustamisestaan lähtien tasapainoillut muiden hallituskumppanien kanssa.

Nyt kun koronapandemia ei vielä näytä talttumisen merkkejä, pääministeriltä odotetaan tässä tilanteessa todellista johtajuutta. Kohta hallitus on toiminut puolitoista vuotta. Ratkaisuja odottava kirjo on niin valtava, ettei pelkällä velan otolla ongelmista selvitä.

Oppositiopuolueet ovat hiostaneet hallituksen ministereitä ikävillä kysymyksillä. Epäluottamuslauseita on esitetty hallituksen kaatamiseksi, mutta huonolla menestyksellä. Ministeritkin ovat joutuneet epäluottamuksen kohteeksi.

Muistissa ovat esimerkiksi soteministeri Krista Kiurun ja ulkoministeri Pekka Haaviston tapaukset. Viimeisin tapaus lienee oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, jonka junailut kuntavaalien siirtämiseksi ovat puhuttaneet lähinnä oppositiota.

Hallitus jatkaa muina miehinä tai oikeammin naisina asioiden hoitoa tai hoitamattomuutta ikään kuin mitään rikkomusta ei olisi tapahtunutkaan. Eduskunnan enemmistö seisoo tai oikeammin istuu hallituksen luottamuksen takaajana.

Näinköhän hallitusta pidetään keinotekoisesti pystyssä? Toisaalta näin vaikean koronaepidemian aikana olisi koko maan kannalta parasta, että hallitus jatkaisi kulkuaan, vaikka vähän ontuenkin, toimikautensa loppuun asti.

On varmasti hyvä, että kuntavaalien ajankohta siirrettiin parilla kuukaudella, vaikka perussuomalaiset siirtoa kiihkeästi vastustivat. Äänestäjissä on paljon niitä, jotka suhtautuvat hallituksen toimiin hyvin kriittisesti, mutta puolustajiakin on.

Kun seuraa mielipidekirjoituksia, ei voi välttyä siltä tosiasialta, että useampien kirjoittajien silmillä ovat punavihreät lasit. Kuntavaalien siirtämisellä on kansalaisten kannalta hyvä asia, että mennään terveys edellä ja pienennetään tartuntariskiä. Ehkä myös äänestysprosentin romahtamiselta vältytään.

Erkki Santala