Poissa silmistä

Jos silmät haluaa laittaa kiinni, ei asunnottomuus juuri Suomessa näy.

Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomuutta kokevien määrä laskee, eikä se ole sattumaa. Valtio, vapaaehtoiset, kunnat ja kansalaisjärjestöt ovat tehneet kymmenien vuosien ajan töitä asunnottomuuden vähentämiseksi.

Maailman metropoleissa asunnottomat ovat usein varsin näkyvä osa kaupunkikuvaa. Kaiken menettäneiden ihmisten näkeminen taivasalla aiheuttaa kanssaihmisissä ahdistusta.

Tällä hetkellä Suomessa ollaan tilanteessa, jossa edes Helsingissä ei enää ole katuasunnottomuutta nimen varsinaisessa muodossa.

Suomessa virallisesti asunnottomaksi lasketaan pääsääntöisesti henkilöt, joilla ei ole vakituista asuntoa.

Suurempaa on kuitenkin niin sanottu piiloasunnottomuus, joka ilmenee tilapäisasumisena ystävien, tuttavien tai sukulaisten nurkissa. Näissä tapauksissa taustalla on usein avioero, työttömyys tai velkaantuminen.

Piiloasunnottomuudesta kärsivät erityisesti naiset.

Nuorten naisten osuus asunnottomista ja päihdeongelmaisista kasvaa tasaisesti. Rauman seudun Katulähetyksen laskelmien mukaan noin 40 asunnottomasta 10 on naisia.

Myös Raumalla on kiinnitetty huomiota siihen ikävään seikkaan, että nainen on yhä useammin pakotettu sietämään väkivaltaista ja alistavaa ”parisuhdetta”, koska vaihtoehtona on asunnottomuus.

Päihderiippuvaisilla pariskunnilla asiaan liittyy usein myös rikolliseen toimintaan pakottamista ja jopa ihmiskaupan kriteerit täyttävää parittamista. Tästä on havaittu merkkejä Raumallakin.

Kaikilla asunnottomilla naisilla ei automaattisesti ole päihdeongelmaa. Menetettyjen luottotietojen tai vuokrarästien vuoksi asuntoa on vaan lähes mahdotonta saada.

Heidän tilanteensa on usein hankalampi kuin päihdeongelmista kärsivillä miehillä, joita kannattelee yhteiskunnan kutoma tukiverkko.

Jos ihmisellä ei ole päihdeongelmaa, katoaa häneltä teoreettinenkin mahdollisuus saada asunto tukipalvelujen kautta.

Yhteiskunnan näkövinkkelistä asiat ovat virallisesti kunnossa.