Populismia ei ole syytä pitää lyhytikäisenä ilmiönä. Se pikemminkin leviää kuin katoaa. Vaikka populistipuolueet kärsivät tappioitakin, niitä ei pidä olettaa tähdenlennoiksi. Näin arvioi tutkija Mari K. Niemi Media ja populismi -kirjassa.
Pohjoismaissa populistipuolueiden kannatus oli viime vaaleissa keskimäärin 18 prosenttia. Vähiten kannatusta oli ruotsidemokraateilla (13 prosenttia), eniten kansanpuolueella (21 prosenttia) Tanskassa.
Hallitusvastuussa populistipuolueet ovat olleet Suomessa ja Norjassa.
Tanskassa kansanpuolue on toiminut vähemmistöhallitusten apupuolueena. Näin puolue on saanut ajettua läpi erittäin tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ja maahanmuuttajien sosiaalietuuksien rajoituksia – jo nykyistä selvästi pienemmän kannatuksen turvin.
Vain ruotsidemokraatit on toistaiseksi pidetty tyystin oppositiossa. Silti puolue on vaikuttanut länsinaapurimme politiikkaan.
Tutkijat ovat panneet merkille populismin normalisoitumisen ja leviämisen muihin puolueisiin. Näin näyttäisi käyneen myös Ruotsissa.
Ainakin Ruotsin päähallituspuolue sosiaalidemokraatit lupaa vähentää turvapaikan saavien määrää. Pääministeri Stefan Löfvenin mukaan Ruotsi on ottanut suhteettoman paljon turvapaikanhakijoita.
Sosiaalidemokraatit ehdottavat monia muitakin tiukennuksia. Esimerkiksi paperittomat eivät enää saisi sosiaalitukia.
Media ja populismi -kirjan alaotsikko on ”työkaluja kriittiseen journalismiin”. Niemi tarjoaa huoneentaulua, miten toimittajien tulisi populistipuolueita käsitellä.
Ensimmäinen ohje kuuluu: kohtele kuten mitä tahansa puoluetta. Siihen on helppo yhtyä, siihen tulee pyrkiä. Oppimista journalisteilla vielä on, koska populisteille uhriutuminen on yksi keskeinen keino kerätä sympatiaa ja huomiota.
Toinen olennainen poiminta: keskustelua maahanmuutosta ja rasismista ei saa vaientaa. Käsi on nostettava pystyyn. Siinä toimituksilla on petraamisen paikka.
”Populismi on normalisoitunut ja levinnyt muihin puolueisiin.”