Nyt on kaikkien raumalaisten puhallettava yhteen hiileen ja käännettävä jokainen kivi, jotta pitkät perinteeet omaava laitos jatkaisi edelleen Myllymäellä.
Rahasta on tietysti kysymys. Pori panostaa vuodessa 2 miljoonaa euroa, jotta yliopisto pysyisi kaupungissa. Saamanlaiseen satsaukseen on raumalaistenkin syytä varautua.
Savonlinnan seminaari lakkautettiin monia vuosia sitten ja se oli kohtalokas kuolinisku talveksi hiljaisuuteen käpertyvälle pikkukaupungille. Se tulisi olemaan myös Rauman kohtalo. Kaupunki heräisi eloon vain kesäksi.
Rauman seminaari perustettiin 1896 ja se toimi vuoteen 1994 miesopettajien kouluttamiseksi uuteen Suomen koululaitokseen.
Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos aloitti toimintansa Raumalla 1994, jolloin myös naiset tulivat mukaan koulutukseen. Jusseista tuli tämän jälkeen maistereita.
Kansakoulunopettajiksi pyrittiin alunperin haravoimaan monilahjakkaita nuoria, jotka valmistuttuaan menisivät kylien kauneimmille paikoille kohonneisiin kouluihin, joista ”kansankynttilän” johdolla nousisi kylän monipuolinen sivistyksellinen ja kulttuurinen keskus.
Niin tapahtuikin. Koulut olivat kylien kulttuurikeskuksia.
Raumalla on valmistunut yli 6000 opettajaa, jotka ovat saattaneet Suomen lapset lukemaan ja laskemaan. Siitä on ollut sitten hyvä ponnistaa vaikka kuinka ylös. Kukin kykyjensä mukaan.
Me olemme nyt yksi maailman kärkivaltioista, mitataanpa sitä millä mittarilla tahansa. Samoin olemme olleet jo neljä vuotta peräkkäin maailman onnellisin kansa.
Rauma on myös ihmisen kokoinen, mukava, pieni rannikkokaupunki, missä on helppo toimia ja elää. Myllymäki on yksi sen kivijaloista. Kannetaan nyt kaikki yhdessä kortemme kekoon, ja tehdään voitavamme, jotta opettajankoulutuslaitos jatkaisi täällä toimintaansa.
Lasse Kempas