Tänä keväänä on jälleen aika valita uudet päättäjät Arkadianmäelle. Satakunnassa todella valinnanvaraa riittää: 13 puoluetta, joiden listoilla on yhteensä 124 ehdokasta, joilla kaikilla on luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Näistä sitten pitäisi pystyä valitsemaan ja ennen kaikkea perustelemaan valinta vielä itselleen.
Toki vaihtoehtona on aina äänestää Aku Ankkaa tai jäädä nukkuvien puolueeseen, mutta sitten ei auta kritisoida tulevan hallituksen päätöksiä, mikäli ne eivät ole mieluisia.
Pelkästään loistavan ehdokkaan löytäminenkään ei riitä, vaan d'Hondtin menetelmä pitää huolen siitä, että ehdokkaan listatovereihin on myös syytä kiinnittää huomiota. Puolueella on siis todellakin äänestäessä väliä, eduskuntavaaleissa vielä poikkeuksellisen paljon.
Miten se oma ehdokas sitten tulisi valita ja mitä kaikkea siinä tulisi vielä huomioida? Vaalikoneita tarjoavat paitsi kaikki suuret mediatalot, myös eri aiheisiin painottuvat yhteisöt, pienemmät lehdet ja järjestöt.
Näiden kautta useasti saa hyvän käsityksen siitä, ketkä ne omat kärkiehdokkaat voisivat olla. Helpomman äänestyspäätöksestä tekee vielä se, mikäli kaikki kärkiehdokkaat ovat samasta puolueesta.
Jos vielä haluaa perehtyä lisää, voi käydä lukemassa puolueen vaaliohjelman ja verrata ehdokkaan vastauksia siihen. Jos nämäkin täsmäävät, niin ei muuta kuin nimi muistiin ja uurnille. Äänesi ei mene varmasti väärään laariin, vaikka ehdokkaasi ei eduskuntaan pääsisikään.
Mikäli vaalikone antaa vastaukseksi useamman puolueen ehdokkaita listan kärkeen, alkaa oman ehdokkaan löytäminen olla haastavampaa. Yksinkertaisimmillaan kannattaa katsoa, näkyykö jonkin puolueen ehdokkaita erityisen paljon listan sopivimpien 20 ensimmäisen joukossa, mutta myös näkyykö heitä useampia listan häntäpäässä.
Jos näin on, riski oman äänen valumisesta epämieluisan ehdokkaan laariin on huomattavasti suurempi. Tällöinkin voi vielä kääntyä puolueen vaaliohjelman pariin ja katsoa kumman ääripään ehdokkaiden arvot ovat lähempänä puolueen linjaa.
Pieni tutkimustyö eri puolueiden hallituskausien historiaan ei myöskään ole pahitteeksi. Ennen vaaleja on helppo luvata paljon kaikkea, mutta eduskuntatyöstä löytyvät ne todelliset faktat, mitä on tullut tehtyä. Esimerkkinä voi käyttää vaikka korkeakoulutusta, josta yksikään puolue ei ole koskaan leikkaamassa, mutta historia todistaa toisin.
Varsinainen vaalihuuma on vasta alkamassa, mutta jokaisen äänestyspäätös vaikuttaa vahvasti siihen, mitä Suomessa tapahtuu seuraavan neljän vuoden aikana. Kannattaa siis käyttää hetki ehdokkaisiin ja erityisesti ehdokkaiden puolueisiin tutustumiseen.
Marianna Hanni
Rauma