Puolueiden pienet, harmaapäiset vaalityöryhmät eivät vielä luovuta

Puolueiden kunnallisvaalityö on nyt todella haastavaa. Todella harva haluaa ehdokkaaksi, syitä kieltäytymiseen on monia. Mikä on se asia, joka saisi nykyihmiset havahtumaan tärkeään poliittisen työn?

Toki vaalityö ja ehdokkaaksi asettuminen koetaan leimaavaksi. Mutta yhteisten asioiden hoito, jota politiikka vain on, vaikuttaa meidän koko elämään. Jokainen ihminen tarvitsee yhteisiä palveluita. Suomalaiset päiväkodit ja koulut antavat meille kaikille melko samantasoiset lähtökohdat. Harva meitä selviä elämän läpi täysin terveenä. Tarvitsemme paikallista terveydenhuoltoa, sosiaalitointa ja erikoissairaanhoitoa. Niiden toteutuminenkin vaatii yhteiskunnallisia päätöksiä.

On myönnettävä, että nykyiset luottamushenkilöt hyvillä ja huonoilla päätöksillään eivät anna houkuttelevaa kuvaa. Media toki auttaa siinä, että varsinkin virheet ja töppäykset saavat näkyvyyttä kokousten jälkeen. Hyvät päätökset näkyvät selvästi vähemmän. Politiikka näyttäytyy teatterina.

Ehdokkaaksi lähtevän on sisäistettävä se, että valtuutetuksi valinnan jälkeen, ollaan jonkun poliittisen valtuustoryhmän jäseniä. Jäsenyys on suuri etu, tulevia kokousasioita voidaan miettiä yhdessä ryhmä-kokouksissa. Valitettavasti elämme nyt yksilöllisyyden ja itsekeskeisyyden aikaa, porukalla pohdiskelu ei maistu kaikille. Toki valtaosa ottaa ryhmästä tukea, mutta muutamat suorastaan halveksuvat yhteispohdintaa. Nämä ”kaikkitietävät” kukkoilijat hämmentävät ehdokkuutta harkitsevia. Johtajuutta toki politiikassa kaivataan, mutta johtajalla pitää olla joukkojensa vahva luottamus.

Kysyn uudestaan, mikä asia olisi sellainen että, se saisi muuten aktiiviset kuntalaiset lähtemään vaaleihin ehdokkaaksi. Jos tällaista syttymistä ei tapahdu, puoluepohjainen kunnallinen demokratia murenee ja loppuu.

Nuorilla on monta perusteltua syytä väistää politiikkaan lähtö. Satakunnassa lienee ykkössyynä muuttosuunnitelmat yliopistokaupunkeihin ja työpaikan etsiminen muualta. Maaseudun nuoret osallistuivat aikaisemmin innokkaastikin poliittiseen toimintaan. Nyt maaseutunuoria on jäljellä murto-osa ja he, jotka ovat, ovat ylityöllistettyjä liikemiehiä. Tekevät maatilantyöt vanhempiensa avustuksella ja pyörittävät monipuolista liiketoimintaa. He olisivat erinomaisia yksilöitä myös poliittiseen toimintaan. Heillä olisi energiaa, myyntiosaamista ja verkostoja. Mutta he kieltäytyvät kohteliaasti, heidän aikansa ei riitä.

Sitten ne nuoret, joiden vanhemmat ovat tai ovat olleet luottamushenkilöinä, heistä harva halua lähteä kunnallispolitiikkaan. He ovat nähneet kotona luottamushenkilönä olon hyvät ja huonot puolet. Huonot kokemukset muistetaan. Politiikassa olevat eivät osaa antaa kiitosta ja tukea toisilleen. Moitteita kyllä sataa herkästi. Nuoret ovat nähneet vanhempien mielipahaa liikaa.

Puolueiden vaalityönryhmät etsivät nyt lisää ehdokkaita vaalilistoille kuumeisesti. Vapaaehtoisia ilmoittautujia vaaliehdokkaaksi ei ole. Niinhän sen tietenkin pitäisi olla, että uudella tai vanhallakin ehdokkaalla tulisi olla oma innostus ja halu lähteä tietyn puolueen kunnallisvaalityöhön tai ehdokkaaksi mukaan. Puolueiden kuntakohtaiset pienet ja sinnikkäät vaalityöryhmät ovat esimerkki vastuunkannosta. Ryhmät ovat vahvasti eläkeläisvoittoisia. Nuoria ja työikäisiä pitäisi olla enemmän.

Eläkkeellä olevat vaalityöntekijät ovat toki parhaita. Heille oma menestys vaaleissa ei ole enää keskeisen tärkeää. He tekevät työtä kaikille. Some ohjaa nyt ihmisten elämää, gallupit kertovat mistä tänään tykätään. Ketkä tulevat poliittisten päättäjien tilalle?

Jukka Tuori

maakuntaneuvos