Pyhärannan tuulivoimahankkeelle sinetti

Tuulivoimatuotantoa ei voi käynnistää kaavoittamattomalla alueella pelkän hakemusmenettelyn kautta, linjasi oikeus Pyhärantaa koskevassa päätöksessään. Porin Reposaaressa tuulisähköä on tuotettu jo pitkään.
Tuulivoimatuotantoa ei voi käynnistää kaavoittamattomalla alueella pelkän hakemusmenettelyn kautta, linjasi oikeus Pyhärantaa koskevassa päätöksessään. Porin Reposaaressa tuulisähköä on tuotettu jo pitkään. Kuva: LS-arkisto

Rauman naapurikunta Pyhärantaa koskeva tuore oikeuspäätös vahvistaa kunnassa vuosi sitten otetun linjauksen osuneen kohdilleen.

Sen mukaan tuulivoimaloita ei voi rakentaa kaavoittamattomalle alueelle keskiseen Pyhärantaan pelkän hakemuksen perusteella.

Näin pitääkin olla.

Kaavaprosessin kautta hankkeiden vaikutukset sijaintipaikkaansa ja ympäristöönsä voidaan selvittää ja arvioida.

Samoin asukkaille avautuu virallinen tie kertoa mielipiteensä asuinympäristöönsä mahdollisesti vaikuttavasta asiasta.

Ilman lainvoimaista kaavapäätöstä ja rakennuslupaa ei tuulivoimatuotantoa siis ainakaan Pyhärantaan tule.

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu toivon mukaan sammuttaa tuulivoimakiistan, joka ehti jo saada varsin tulikivenkatkuisia ja ihmisten keskinäisiä välejä rasittaneita piirteitä kunnassa.

Pyhäranta ei ole ollut kiinnostunut kaavoituksen käynnistämisestä.

Yleisesti ei-toivotun hankkeen voi siten katsoa tulleen tulpatuksi, varsinkin kun valtion syöttötariffikiintiökin on tältä erää täyttynyt.

Kuohunta käynnistyi Pyhärannassa viime vuonna, kun kuntaan tupsahti yllättäen kaksi lupahakemusta varsin tuoreelta tuulivoimatoimijalta Pyhärantatuuli Oy:ltä.

Yhtiö halusi rakentaa kaksi neljän tuulivoimalan tuulipuistoa Pyhärannan keskiosaan.

Tuuliyhtiö haki lupiaan kaavoitusta kevyemmän menettelyn, suunnittelutarvehakemuksen kautta.

Kunnantalolla toimittiin hakemusten suhteen kuten kuuluukin, on oikeus nyt jälkikäteen todennut.

Hakemuksista pyydettiin asianmukaisesti lausunnot eri asiantuntijatahoilta päätöksenteon selkänojaksi.

Lausuntojen viesti oli niin yksiselitteinen, että kunnassa saatettiin todeta, ettei voimaloita voi sijoitella maastoon ilman perusteellisia suunnitelmia ja selvityksiä, siis kaavoitusta.

Nyt, vuotta myöhemmin ja oikeuskäsittelyn jälkeen voi nähdä, että usein jäykäksi luonnehdittu kunnallishallinto toimi oikein. Virhe olisi syntynyt, jos kunnanpäättäjät olisivat joko ryhtyneet tyrmäämään hakemuksia suoralta kädeltä tai lähteneet räätälöimään suunnittelutarveratkaisuja voimaloille.

”Kunnantalolla toimittiin kuten kuuluukin, on oikeus nyt jälkikäteen todennut.”