Pyhärannan kunnassa on tiukat paikat hallintohenkilökunnan puutteen vuoksi. Kunnanjohtajan viransijainen irtisanoutui kuluvalla viikolla, samoin teki kakkoshenkilö eli talous- ja hallintojohtaja. Yksi hallintosihteereistä lähti jo aiemmin.
Kolmen henkilön vajaus seitsemän kunnanvirkailijan kokonaismäärästä on paljon. Voi puhua jonkinasteisesta hallinnollisesta kriisistä, mutta kuinka pitkäaikaisesta, sen näyttää aika.
Vajaamiehityksellä on tarkoitus pärjätä vain siihen asti, kunnes virkoja saadaan täytettyä uudelleen.
Jos rekrytoinnit onnistuvat ja virkaväkeä saadaan täydennettyä, voivat ahtaat ajat väljentyä nopeastikin.
Joka tapauksessa tilanteen normalisoitumiseen on vielä matkaa. Kuntien tulisi tehdä muutakin kuin vain selviytyä.
Pyhärannan tapaus osoittaa, kuinka haavoittuvainen pieni kunta pienine virkakoneistoineen on. Vain muutama lähtijä voi merkitä ankeita aikoja, ainakin hetkellisesti.
Osa Pyhärannan kuntapäättäjistä on huhuillut jo valtiota apuun ja pyytänyt ulkopuolisen selvityshenkilön nimittämistä.
Olisi kuitenkin yllätys, jos pyyntöön vastattaisiin vielä tässä vaiheessa. Pyhäranta ei ole taloudellisten mittareidensa perusteella kriisikunta. Kittilän tapaisista rikosoikeudellisista prosesseista ei myöskään ole kyse.
Vs. kunnanjohtaja Merja Koski kertoi irtisanoutuneensa, koska tietyt luottamushenkilöt sekaantuivat liikaa kunnan operatiiviseen johtamiseen. Työrauha puuttui.
Ilmiö on enemmän tai vähemmän voimissaan kunnassa kuin kunnassa. Työnjaon rajoja koetellaan muuallakin. Harva lähtijä nostaa aiheen esiin vaan vaihtaa vähin äänin parempiin maisemiin.
Pyhärannasta on viimeisten kahdeksan vuoden aikana lähtenyt viisi kunnanjohtajaa. Yksi on irtisanottu. Muut ovat lähteneet omista lähtökohdistaan.
Olivat syyt mitä tahansa, pitkäjänteisestä kehittämisestä on vaikea puhua, kun ylin viranhaltija vaihtuu kovin usein. Kuntalaisen etu on, kun kukin osapuoli ymmärtää roolinsa ja toimii sen mukaisesti.