Radikaalimpaa kuin kuntaliitokset

Otsikon väite on nosto Kalevi Sorsan säätiön, demarien ajatuspajan, tänään julkistettavasta hyvinvoinnin alueellisia eroja tarkastelevasta raportista.

Siinä todetaan, että lähivuosina monilla kunnilla jopa ”keskiverto-Suomessa” tulee olemaan vaikeuksia tarjota asukkailleen edes välttämättömiä peruspalveluita.

Keskimääräiseksi arvioidun hyvinvoinnin alueella asuu noin miljoona suomalaista. Tähän ryhmään näyttää raportissa kuuluvan Länsi-Suomen levikkialue. Lisäksi taantuvilla alueilla asuu yli 500 000 suomalaista Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Ajatuspajan mukaan vastaus tähän ongelmaan ei löydy kuntaliitoksista, vaan tarvitaan radikaalimpia toimenpiteitä. Keskitytään ihmisiin ja hyväksytään kuntien erilaistuminen, raportin laatijat esittävät.

Käytännössä se voisi tarkoittaa vaikka tätä: voisiko sivistyspalveluiden järjestämistehtävän antaa vain noin sadalle kunnalle?

Voitaisiinko lukiot tai taidelaitokset irrottaa kunnista tai siirtää vain tietyntyyppisten kuntien tehtäväpiiriin kuuluviksi?

Vastauksia itse kukin voi miettiä, mutta ainakin tämä havainto demariraportista on helppo allekirjoittaa: ”sote-uudistuksen tilaisuuteen tulisi tarttua avaamalla laajempi keskustelu hyvinvointivaltion tavoitteista ja siitä, miten niihin päästään sen sijaan, että jäädään vain refleksinomaisesti puolustamaan nykyisiä rakenteita”.

Kriisit myös opettavat. Koronapandemian aikana on nähty, että yhä useammat meistä pystyvät tekemään töitä myös kotona tai mökillä. Palveluita voidaan tarjota etänä tai toimittaa kotiin. Monet terveyspalvelut alkavat olla riittävän joustavia, jotta erilaiset elämisen järjestelyt ovat keskiluokalle mahdollisia.

Monet alueet hyötyisivät asumisen ja työskentelyn monipaikkaisuudesta, jos se olisi todellinen vaihtoehto. Lakeja ja valtionosuusjärjestelmää tulisi uudistaa niin, että suomalaisella voisi toinenkin virallinen kotikunta.

Ei se varmaan ihan helppoa ole, mutta onhan ihminen kuussakin käynyt, ja elävänä palannut.

PS. Kaikkea ei tarvitse repiä auki. Raportissakin todetaan, että Suomi on yhä hyvinvointivaltion mallimaa maailmassa ja että tuloeromme ovat kansainvälisessä vertailussa matalia.