Raivioista nielupeltojen maaluokka

Kiusalliset jätteet ovat osa tämän päivän kiertotalouttamme. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Mutta mitä puhtaampana laskemme veden vesistöihin, sitä enemmän meille jää ravinnepitoista kiinteää jätettä, lietteenä tai osin kompostoituna. Lietettä tulee myös teollisuudesta.

Jäteliete voi sisältää ihmiselle kiusallisia aineksia, myrkyllisinä alkuaineina tai haitallisina bakteereina. Lietettä ei voi levittää ruoan tuotannon pelloille.

Hakkeen energiakäyttö lisääntyy. Hakevoimaloista tulee tuhkaa. Tuhka on puille erinomainen lannoite. Se sisältää alkuaineet, typpeä lukuun ottamatta siinä suhteessa kuin puuvartiset kasvit alkuaineita tarvitsevat.

Tuhka voi sisältää kuitenkin esimerkiksi myrkkyaine kadmiumia niin paljon, että tuhkaa ei voi levittää normaaliin peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään. Ne kun tuottavat meille syötäväksi marjoja, sieniä ja riistaa.

Tarvitsemme 2020-luvulla ravinnevuodon, haitta-aineiden ja bakteerien pysäyttämiseen kolmannen maaluokan, nielupeltojen maaluokan perinteisen maatalousmaan ja metsämaan luokituksen rinnalle.

Pinta-alaa meiltä nielupeltoihin löytyy, raivioina. EU:n aikana olemme raivanneet etupäässä karjatalouden kierrätystarpeisiin jo 90 000 hehtaaria lisäpeltoa.

Raivio ei ole EU:n ruoan ja rehun tuotannon luokituksessa tukikelpoinen. Kiertotalous ja niiden nielulaskenta raivioita kuitenkin tarvitsevat.

Nielupellot nielevät ja varastoivat alkuaineita. Maailmanlaajuisesti tärkein on hiili. Kansallisesti ja paikallisesti tärkeitä ovat fosfori ja typpi. Haitta-aine kadmiumia kerää lehtipuista tehokkaimmin viljelypaju.

Nielupellot kasvatettaisiin yhteiskuntamme tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Nielupelloilla ei tuotettaisi ruokaa eikä rehua. Nielupellot kasvaisivat vain energiaa, tyypillisesti lyhytkiertopuuta hakevoimaloihin. Nielupellot viljeltäisiin lyhyen kierron lehtipuilla niin tiheinä, että ne eivät kasva marjoja ja sieniä poimittavaksi asti.

Mitä tiheämmässä puut kasvavat, sitä enemmän maahan tulee kariketta. Karike muuntaa lietteen humukseksi. Hienojuuret vahvistavat kasvuaan. Maaperän hiilinielu vahvistuu. Juurten sieniyhteisö monipuolistuu ja samalla ravinteiden sekä haitallisten alkuaineiden ekologinen haravointi lehtipuihin tehostuu.

Nielupeltojen maaluokka tulisi vakinaistaa maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön säännöksin. Raivioiden ohessa nielupelloiksi voisi muuntaa myös turvetuotannon jättösoita.

Nieluviljely ekologisena haravana, ravinnevuodon pysäyttäjänä ja ravinteiden kierrättäjänä on verraten pitkällä Ruotsissa ja Tanskassa. Voimme heti siirtää tämän tietotaidon viljelijöillemme.

Nieluviljely vahvistaisi kiertotalouttamme. Se vahvistaisi myös maa- ja metsätalouttamme eri puolilla Suomea.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsä- tieteiden tohtori, Helsingin yliopiston metsänhoito- tieteen dosentti