Rakennuksen historiallinen itseisarvo. Mitä se on?

Eurajoella sijaitseva Kuivalahden koulu on hieno esimerkki 1950-luvun koulurakentamisesta. Kuva: Hanna Elo

Arkkitehtuuri ilmentää oman aikansa tyyli- ja kulttuuri-ihanteita. Olemme jo tottuneet arvostamaan ennen sotia rakennettujen rakennusten nostalgista estetiikkaa.

Jälleenrakennuskauden muotokieli sen sijaan nähdään usein rumana. Ajalle tyypillinen arkkitehtuuri on kuitenkin selkeälinjaista, tilaratkaisuiltaan korkeatasoista, rakennustyön laatu samoin. Yksityiskohdat on suunniteltu pieteetillä kaikilla mittakaavatasoilla kantavien elementtien muotoilusta kalusteisiin asti.

Eurajoella sijaitseva Kuivalahden koulu on hieno esimerkki 1950-luvun koulurakentamisesta. Se edustaa perinteistä rakentamista ja on tehty hengittävistä luonnonmateriaaleista kuten tiilestä ja kalkkilaastista. 

Kuivalahden kyläkeskus on huomioitu maakuntakaavassa maakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä, ja koulu on olennainen osa maisemaa, johon se tuo ajallista kerrostumaa.

Rakennushistoriallisen arvon lisäksi julkisilla rakennuksilla, kuten kouluilla, on kulttuurihistoriallinen arvo. Menneistä aikakausista ja kansakuntamme kehityksestä kertoessaan rakennuksilla on itseisarvo, jota ei voi sivuuttaa kun tehdään päätöksiä tulevaisuuden suunnista. Historiallista itseisarvoa ei voi määrittää rahassa, ja sen mahdollinen menetys on korvaamaton.

On tärkeää kiinnittää huomiota koulu- ja muiden julkisten rakennusten muutos- ja korjaussuunnitelmien laatuun, jotta nämä arvokkaat rakennukset voidaan säilyttää käytössä myös tulevaisuudessa.

Hanna Elo

Arkkitehti, Eurajoki