Kylläpä osui Tapio Niemi ajan hermoon kolumnissaan (LS 27.10.).
Vanha olen minäkin, mutta kun teen vielä monenlaista työtä, haluaisin keskustella myös nuorempien kanssa, niin omien lasteni kuin muidenkin. En jaksaisi istua vain vanhusten kerhoissa ja kokouksissa. Mutta rasittavaa on arvailla, mitä kukin kulloinkin sanoo ja tarkoittaa.
Myös televisiosta on poistettu melkein kokonaan esimerkiksi saksalaiset rikossarjat. Sen sijaan on tositeeveetä, nuorison pulputusta ja amerikkalaista turhaviihdettä. Eipä sitä katso monet nuoretkaan, heillä on omat kanavansa.
Miksi sitten ei aikuisille näytetä enemmän mielekästä ja oikein puhuttua asiaa? Kun avaa telkkarin, monesti tulee ensimmäiseksi mieleen ”höpö höpö”.
On ihan hyvä, että nuoriin panostetaan, hehän ovat tulevaisuus. Mutta jos heiltä ei mitään vaadita, ei myöskään saada. Ja kunnollinen puhetaito olisi yksi edellytys hyvin toimivalle yhteiskunnalle.
Aikanaan kreikkalainen laittoi pikkukiviä suuhunsa ja opetteli silti selkeästi artikuloimaan. Mitä lie on nykynuorten suussa, kun pitää höpöttää, lässyttää ja sokeltaa, ja aina hirmuvauhtia. Vauhtihan tuntuu olevan ainoa kriteeri, eikä silloin ehdi ajatella mitä sanoo.
Mainostajatkin tekevät hallaa itselleen: kun puhelimesta tulee heti pikakivääriä, ei voi kun sulkea.
Mutta toinen Niemi sanoi kaiken jo terävästi, joten lopetan tähän. Ei taida olla toivoa.
Leena Niemi