Rauhoitetaan Seminaarinmäki

Tuulimyllyn takana näkyvän ruokalarakennuksen tilalle suunnitellaan kerrostaloa. Kuva: Juha Sinisalo

Kun nykyiseen verrattuna vähäisen Rauman kaupungin päättäjät halusivat saada 1800-luvun lopulla kaupunkiinsa seminaarin, oli hankkeen hoidossa ymmärrystä sivistyksen ja kulttuurin merkityksestä ihmisten elämään. Niinpä tiskiin lyötiin tarjous josta ei voinut kieltäytyä.

Jo tämänkin perusteella olisi kuvitellut Seminaarinmäen edustavan myös Rauman nykyisille päättäjille kaupungin historian luovuttamattomia arvoja.

Alueen rakennuksia hallinnoivalta Yliopistokiinteistöt Oy:ltä ei luonnollisesti voi odottaa kovin tunnepitoista suhtautumista alueeseen mutta paikallisilta päättäjiltä kyllä. Siksi Rauman kaupungin vastauksen ehdotukseen alueen rakentamisesta olisi pitänyt olla kohtelias mutta yksiselitteinen ei. Kieltävän vastauksen perustelu olisi myös ollut varsin helppo tehtävä.

Julkisuuteen annetuilla lupauksilla puistoalueen säilymisestä ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Yksin tontin kulmassa könöttävä kerrostalo ei myöskään luo mitenkään edustavaa tai ehjää kaupunkikuvaa, toisin kuin puistoalue nykyisellään.

Hanketta tuskin voi estää millään lakiin perustuvalla syyllä. Sen sijaan moraalinen peruste on sitäkin vahvempi, koska Rauman kaupunki nimenomaan lahjoitti alueen seminaarin käyttöön. Tähän yhteyteen alueen taloudellinen hyödyntäminen ei millään perusteella sovi.

Voikin ihmetellä, miksi Unescon maailmanperintökohde Rauma on näin vastahakoinen hoitamaan kulttuuriperintöään. Pullon henki karkasi kanalin länsirannan kohdalla ja nyt sitä ei nähtävästi saada enää takaisin.

Voisi kuvitella, että vuosisataisen historian omaavan kaupungin ylimmästä virkamiesjohdosta edes löytyisi jonkinlaista kulttuurin arvostusta. Tästä ei valitettavasti ole ollut havaintoja Pentti Koivun eläköitymisen jälkeen.

Kulttuurikaungissa ei nyt julkistetun kaltaista suunnitelmaa edes harkittaisi.

Kalevi Kauppi