Rauman päihde- ja mielenterveyspalveluista: Toipuminen on mahdollista kun saa mahdollisuuden

Länsi-Suomi on viime aikoina uutisoinnut Rauman päihde- ja mielenterveyspalvelujen tilanteesta. On hienoa että vihdoin kaupunginhallitus tekee laajan ja puolueettoman ulkopuolisen selvityksen tilanteesta. Itsekin joitain vuosia sitten päihderiippuvaisten tukiasumisen parissa työskennellessäni olen saanut hyvän kuvan tilanteesta.

Valitettavasti pelkkää tukiasumista kehittämällä kaupungisssa yhä kasvava huumeongelma ei ratkea.

Huumeriippuvuus on hoitamattomana kuolemaan johtava sairaus. Laadukkaalla ja oikea-aikaisella hoidolla siitä voi kuitenkin toipua.

Vallitsevassa keskustelussa huumeriippuvuutta pidetään vaikeana ja usein ratkaisemattomana ongelmana. Alaan liittyvät termit käsitetään myös usein eri tavalla.

Kolme vuotta huumeriippuvuudesta toipuvien kanssa työskennellessäni olen oppinut mitä he tarkoittavat toipumisella ja riittäävän tehokkaalla päihdehoidolla. Tunnen kymmeniä huumeriippuvuudesta toipuvia ihmisiä. Heitä yhdistää se, että he ovat jokainen saaneet riittävän pitkää lääkkeetöntä hoitoa joka on antunut ymmäryksen omasta sairaudesta sekä työkaluja tulla toimeen sen kanssa. Hoito perustuu siihen, että vasta päihteestä vapaa ihminen pystyy käsittelemään itsessään ilmeneviä ajatuksia, tunteita ja käyttäytymismalleja. Ehdottomana osana hoitoa sekä toipumista on vertaistuki. Koska huumeriippuvuus on myös sosiaalinen ongelma, on tärkeää jättää taakseen haitallinen vanha kaveriporukka joka on perustunut huumemaailman valheellisuudelle ja hyväksikäytölle.

Jo se, että päihderiippuvuudesta kärsivä edes pääsisi tällaiseen hoitoon, näyttää olevan lottovoitto. Käytännössä niin Raumalla kuin usessa muussa kunnassa kärjistettynä tällaisen mahdollisuuden saa jos hoidon maksaa itse, lastensuojelu tai vankilasta käsin Rikosseuraamuslaitos.

Itse pidän hyvänä ns asunto ensin mallista tukiasumista vakavasta huumeriippuvuudesta kärsivien keskuudessa. Kuitenkin ongelmana nyt on se, että Suomeen on muodostunut laaja tukiasumisen verkosto joka minun näkemykseni mukaan on tullut paikkaamaan puutteellista riippuvuushoitoa.

Tukiasunnosta tulisi heti päästä vaikuttavaan hoitoon kun asukas haluaa ja henkilökunta tekee sen arvion että aika olisi oikea. Motivaatio hoitoon kun vaihtelee usein sen mukaan missä kunnossa asukas on.

Tällainen asunto ensin mallinen tukiasuminen on näköalapaikka siihen miten aktiivisesti huumeita käyttävä ihminen toimii. Toimintaa ohjaa kemiallinen riippuvuus, pakonomainen tarve saada huumetta keinoja kaihtamatta. Kun toimintaa ohjaa tällainen pakonomaisuus on epärealistista odottaa, että asukas sitoutuu sääntöihin ja aikatauluihin. Riittävän selkeällä struktuurilla kuitenkin asuminen onnistuu sillä tasolla kuin se huoneenvuokralain puitteissa on mahdollista.

Vaikuttavana hoitona pidän lääkkeetöntä, toipumiskeskeistä yhteisöhoitoa jossa olennaisena osana hoitoa sekä jatkohoitoa on vertaistuki. KRIS Satakunnan Porin toimintakeskus antaa turvallisen ja päihteettömän ympäristön hoidosta kotitutuville. Yhdessä julkisten palveluiden ja kaupungissa olevien vertaistukiryhmien kanssa olemme onnistuneet saamaan riippuvuudesta kärsiviä hoitoon, tukemaan heitä hoidon aikana sekä turvaamaan jatkopolun hoidon jälkeen. Toimintakeskuksen elämänhallintaa tukevan viikko-ohjelman sekä vertaistuen ja ammattilaisten antaman tuen avulla kymmenet ihmiset ovat päässeet elämässä eteenpäin kuten opiskelmaan ja työelämään. Suhteet läheisiin ovat parantuneet ja vanhemmuus on tullut mahdolliseksi. Näen joka aamu kymmeniä kyvykkäitä, älykkäitä, huumorintajuisia ja uudesta elämästään kiitollisia ihmisiä. Tämän mahdollisuuden soisi jokaiselle riippuvuudesta kärsivälle ja heidän läheisilleen.

Minna Wahlman

toiminnanjohtaja, KRIS Satakunta ry