Rauman valintasuhmurointia pitää tarkastella kriittisesti

Rauman kaupunginjohtajan erikoinen hakuprosessi on herättänyt kysymyksen siitä, voiko hakijoiden tietojen salaaminen olla perusteltua, jos sillä on mahdollisuus saavuttaa hyvä lopputulos.

Tällainen menettely oli takavuosina maan tapa. Lehtikielessä tuli tutuksi ilmaus, jonka mukaan ”lisäksi niin ja niin monta hakijaa ei halua nimeään julkisuuteen”. Satakunnan Kansassa jouduttiin tekemään aikanaan paljon ylimääräistä työtä, jotta kaikkien tärkeää virkaa hakeneiden nimet saatiin lukijoiden tietoon.

2020-luvulla tämän tason tietojen salailuun ei luulisi enää törmäävänsä. Kaupunginjohtajan virka on erittäin julkinen. Siksi myös hakumenettelyn pitää olla täysin julkinen. Hakija, joka ei kehtaa antaa nimeään julkisuuteen, ei ole tehtävän arvoinen.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tätä mieltä. Erikoisin tapaus on Satakunnan Viikon päätoimittaja Kim Huovinlahti, joka lehden pääkirjoituksessa (SV 15.9.) huonosti toimivan ironian taakse naamioituen asettuu puolustamaan Rauman kaupunginjohtajakandidaattien tietojen pimittämistä. Ironia on kuitenkin vaikea tyylilaji ammattijournalisteillekin, saati sitten muille.

Huovinlahden kirjoitus on kuin suoraan ummehtuneilta takavuosikymmeniltä, jolloin poliitikot yrittivät suitsia tiedotusvälineitä palvelemaan omaa tai puolueensa etua.

Kannattaa muistaa Huovinlahden vahva tausta politiikasta: hän on toiminut keskustan tiedotuspäällikkönä, vastannut aikanaan presidenttiehdokas Matti Vanhasen kampanjan tiedotuksesta, työskennellyt Esko Ahon eduskunta-avustajana ja toiminut Lallin päätoimittajan tehtäviensä ohella myös keskustan Satakunnan piirin puheenjohtajana.

Seepra ei pääse raidoistaan eikä poliitikko karvoistaan.

Paljon fiksumpi on Länsi-Suomen kunnallistoimittajan Irene Valovirran analyysi (LS 18.9.) kaupunginjohtajan hakuprosessista. Siinä muistutetaan, että Rauma teki nyt saman tempun kuin Hyvinkää, joka nappasi Johanna Luukkosen radanvarsikaupungin johtoon.

Valovirran mukaan Rauma liikkuu hakumenettelyssä harmaalla alueella, eikä hän myöskään niele kaupunginhallituksen puheenjohtajan Kalle Leppikorven (sd.) selityksiä konsulttikiemuroista. Valovirta muistuttaa myös, että Leppikorven puheissa ovat käsitteet suostumuksensa antaneista ja kiinnostuneista menneet sekaisin.

Mukava lukea kriittistä ja analyyttistä näkemystä.

Satakunnan Kansan päätoimittaja Tomi Lähdeniemi puuttui ensimmäisenä pääkirjoituksessaan (SK 12.9.) Rauman kaupungin tietojen salailuun, joka korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) linjauksen mukaan on julkisuuslain vastaista.

Julkisuuden puolesta puhuminen on journalistien yhteinen tehtävä.

Olen odottanut, että Satakunnan Journalistit ottaisi terävästi kantaa Rauman kaupunginjohtajan hakuprosessiin. Vielä sellaista ei ole julkisuudessa näkynyt.

Ehkä sitten viimeistään silloin, kun on tullut aika jakaa yhdistyksen perinteinen suolasalkkaripalkinto tietojen salaamisesta.

Harri Aalto

Satakunnan Kansan eläkkeellä oleva toimittaja