Maaseudun tulevaisuuden gallupissa kysyttiin, miten suomalaiset tasaisivat valtion taloutta: joko menoja leikkaamalla tai veroja korottamalla. Kaksi kolmesta valitsi menojen leikkaamisen.
Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole oikein yhteismitalliset. Veroja korotettaessa veroja korotetaan ja se on siinä.
Menoja vähennettäessä alkaakin suurempi mietintä. Valtion budjetissa meinaan riittää menokohtia. Ja yhtä paljon kuin on kohteita, on mielipiteitä. Mikä on kenellekin tärkeää.
Ihmisiltä kun kysyy suoraan, mistä menoista voisi leikata, jää lista yleensä aika lyhyeksi. Ja listan summat jäävät niin pieniksi, ettei niillä ole käytännön merkitystä.
Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva kysyi syksyllä suomalaisilta, mistä he leikkaisivat. Kärjessä olivat puoluetuki, ministerit ja heidän avustajansa, eduskunta ja valtion virkamiehistö.
Vastaavanlaista säästölistaa esitetään aina myös, kun puhutaan kuntien menojen leikkaamisesta. Kärjessä on hallinnon tehostaminen.
Nyt vain sattuu olemaan niin, että jos leikkaustarve lähivuosille on kahdeksan miljardia euroa, niin ei siinä hallinnosta ja politiikasta leikkaamiset paljoa auta. Esimerkiksi puoluetuki oli viime vuonna 35,5 miljoonaa euroa. Toki se näin tavallisen tallaajan näkövinkkelistä on iso summa, mutta ei sillä valtion taloutta pelasteta.
Eduskunnan menot ovat vuosittain vähän yli 100 miljoonaa euroa. Jos siitä nipistäisi vaikkapa kymmenen prosenttia, on se kymmenen miljoonaa euroa.
Valtion budjetti on noin 65 miljardia euroa. Se on 65 ja yhdeksän nollaa. Tarvitaan aika monta kymmenen miljoonan euron säästökohdetta, jotta valtion kassaan jää miljardi.
Ja mitä yleensä tarkoittaa hallinnon tehostamisella säästäminen? Eikö se tarkoita sitä, että ihmisille pitäisi antaa potkuja? Monen vakaa näkemys on, että kunnissa ja valtiolla työskentelee paljon ihmisiä, jotka eivät tee mitään, laiskottelevat vaan pitkin päivää ja nauttivat korkeaa palkkaa.
Ensinnäkin miksi monet luulevat olevansa asiantuntijoita toisten työssä? Jokainen voi itse tykönään miettiä, miltä tuntuisi, kun joku tulisi sanomaan, että teet turhaa työtä ja sitäkin liian vähän.
Toiseksi potkutkin saaneen ihmisen eläminen maksaa. Hän saa työttömyyskorvausta, mutta hänen työpanoksensa jää saamatta.
Sen sijaan enemmistö suomalaisista ei leikkaisi ollenkaan sosiaali- ja terveydenhuollosta, maanpuolustuksesta, opinto-tuesta, varhaiskasvatuksesta, poliisista ja opetuksesta.
Kovina aikoina halutaan turvaa armeijalta ja poliisilta. Eipä ole viime kuukausina paljon näkynyt vaatimuksia höyläistä Puolustusvoimien kuluista.
Hyvinvointivaltio puolestaan panostaa sosiaalihuoltoon, sairaiden hoitoon, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Ja hyvinvointivaltiosta suomalaiset haluavat pitää kiinni.
Ongelma syntyy siitä, että hyvinvointivaltio maksaa. Samoin maanpuolustus. Esimerkiksi uudet hävittäjät maksavat miljardeja ja uusiin hyvinvointialueisiin uppoaa yli 20 miljardia euroa.
Eli jos ja kun oikeasti aletaan karsia niitä valtion menoja, pitää koskea juuri sinne, minne gallupeihin vastaajat eivät halua koskea. Siitä sitten reippain mielin tekemään säästölistaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.