Riita päätökseen sovittelulla

Sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden määrän kasvu taittui niukasti viime vuonna. Sovitteluun ohjattiin kaikkiaan 15 811 rikos- ja riita-asiaa, joista rikoksia oli 15 215 ja riita-asioita 596.

Satakunnassa sovitteluun ohjattiin 833 rikos- ja riita-asiaa, joista 371 päättyi sopimukseen.

Yli puolet kaikista sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista oli väkivaltarikoksia kuten ryöstöjä ja pahoinpitelyitä. Lähisuhdeväkivaltarikosten osuus oli 16 prosenttia.

Väkivaltarikoksia ohjattiin sovitteluun yli kymmenen prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin, ja trendi on kasvava. Selvittämistään pahoinpitelyistä poliisi ohjaa sovitteluun noin 40 prosenttia.

Etenkin väkivaltarikoksissa osapuolilla on usein tarpeita, jotka saadaan parhaiten käsiteltyä sovittelun tapaisessa osallistavassa käsittelyssä.

Alueelliset erot sovitteluun ohjattujen väkivaltarikosten osuudessa kaikista rikos- ja riita-asioista ovat merkittäviä.

Helsinki erottuu sovittelun toimialueista selvästi. Siellä seitsemän kymmenestä sovitteluun ohjatusta rikos- ja riita-asiasta oli väkivaltarikos. Satakunnassa väkivaltarikosten osuus oli Suomen matalin noin 43 prosenttia.

Yhden rikos- tai riita-asian käsittely sovittelussa maksoi yhteiskunnalle keskimäärin 433 euroa. Sovittelu itsessään on maksutonta molemmille puolille.

Oikeudessa ratkotuille rikos- ja riita-asioille kertyy helposti useiden tuhansien eurojen lasku.

Sovittelu on kustannustehokasta toimintaa. Erityisesti riita-asioissa sovittelulla olisi paljon enemmän annettavaa, jos vain ihmiset löytäisivät palvelut paremmin.

Esimerkiksi huoltoriidat ovat tyypillisiä sovittelutapauksia. Vanhemmat tietävät, mitkä ovat heidän toimintatapansa ja lapsen tarpeet. Sovittelussa he eivät luovuta päätöksentekoaan tuomioistuimelle vaan voivat vaikuttaa siihen itse.

Sovittelussa on kyse ratkaisusta, jossa kukin osapuoli saa mahdollisimman paljon sitä, mitä tarvitsee. Oikeudenkäynnissä syntyvä ratkaisu toteuttaa usein huonosti tällaista ajattelua.