Rikollisuus vähenee päihdepolitiikan keinoin

Poliisin selviäminen nykyisillä resursseilla huoletti uutisanalyysissä Joosua Lehtistä. PolStatin tilastojen mukaan rikoslakirikokset ovat Raumalla kasvaneet 64 prosenttia vuodesta 2019 viime vuoteen.

Ilmi tulleiden huumerikosten määrän kasvu kertoo virkavallan toiminnan tehokkuudesta, mikä on hyvä asia. Omaisuus- ja väkivaltarikosten voimakas lisääntyminen on huolestuttavampaa, sillä ne tulevat ilmi pääasiassa uhrien kautta. Lehtinen kirjoitti omaisuusrikosten kasvun kytkeytyvän vain jossakin määrin huumerikollisuuteen. Tästä olen eri mieltä.

Entistä useampi rikos tehdään huumeiden takia ja/tai sen vaikutuksen alaisena. Siksi Raumallakin voisimme tehokkaasti vähentää yhteiskunnan pahoinvointia päihdepolitiikan keinoin. Päihdepalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön sijoittaminen on parasta rikostorjuntaa. Kaupungin vetovoima lisääntyy, kun kaikkien asuinalueiden turvallisuus ja viihtyisyys paranevat. Samalla vähennetään inhimillistä kärsimystä monin eri tavoin.

Perinteisesti huumeiden on ajateltu kuuluvan alamaailmaan, jossa ahneet kauppiaat myyvät ja epätoivoiset käyttäjät tekevät omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Tätä maailmaa me emme haluaisi nähdä kuin tv-sarjoissa, jos niissäkään.

Lähimpänä meitä ovat ns. viihdekäyttäjät. He ovat aivan tavallisia raumalaisia: naapureita, työ- ja opiskelutovereita, isiä ja äitejä, poikia ja tyttäriä. He uskovat käyttävänsä huumeita hallitusti ja ainoastaan vapaa-aikana. Aikomuksista huolimatta tapa voi muuttua hallitsemattomaksi.

Heillä kaikilla on yhteys rikollisuuteen, koska huumeita ei voi ostaa laillisesti. Kaupoista syntyy velkoja. Välttääkseen perintään liittyvän väkivallan, moni tekee varkauksia ja petoksia. Lähisuhteet kaatuvat valheisiin. Käyttäjät yrittävät hallita yhä monimutkaisemmaksi muuttuvaa elämäänsä, johon kuuluvat rahahuolet ja muut huumeiden aiheuttamat ongelmat.

Juuri näille selviytymisensä rajoilla tasapainoileville tarvitaan lisää matalan kynnyksen palveluja, joista saa nopeasti apua ja neuvontaa leimautumatta. Käyttäjien läheiset tarvitsevat myös tukea.

Käyttörikoksen rangaistavuudesta luopuminen ei mielestäni ole oikea ratkaisu. Käyttäjää ei tietenkään pidä rankaista, mutta olisi nurinkurista sallia sellaisten aineiden hallussapito, joita voi ostaa vain rikollisilta markkinoilta. Käytännön päihdetyö tehdään kunnissa, lainsäädännön uudistaminen kuuluu eduskunnalle.

Siitä olen samaan mieltä Lehtisen kanssa, että poliisi kaipaa lisää resursseja tutkintaan. Nykyinen rikoslakirikosten selvitysprosentti (49,7) on saatava nousemaan. Kansalaisten luottamus poliisin toimintaan ei voi säilyä, jos joka toinen juttu jää ratkaisematta.

Susanne Ekroth (vas.)
Rauma


Lisää aiheesta

Vain tilaajille Analyysi: Rauman rikostilastot hätkähdyttävät – jos sama 50 prosentin vuositahti jatkuu ja poliisin pitää pärjätä samoilla resursseilla, miten käy kansalaisten turvallisuuden?