”Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” ”Se teistä, joka on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.”
Nämä Jeesuksen sanat ovat tulleet mieleen kesän tapahtumia ja keskustelua seuratessa. On tärkeää ja oikein, että erityisesti ne, jotka on valittu valtakunnallista vastuuta kantamaan, joutuvat sanomisistaan vastaamaan, entisistäkin.
Ja vinkkinä poliitikoille: jos kaapeissanne on luurankoja tai vaikka yksittäisiä luitakin, rientäkää avaamaan ovet ajoissa itse, ennen kuin muut ehtivät sen tekemään.
Mutta eikö toisaalta olisi kohtuullista osoittaa vähän armahtavampaa mieltä, kun kerran on ainakin virallisesti sanouduttu irti entisistä, niitä julkisesti pahoiteltu ja nyt sitouduttu yhteiseen ruutuun?
Ja eikö myös olisi kohtuullista, että kiinnitettäisiin huomiota muihinkin sopimattomuuksiin kuin rasistisiksi tulkittaviin heittoihin?
Mutta kämmen sydämelle, ja sen olen valmis myös itse siihen painamaan: eiköhän monilla meistä ikääntyneemmillä ole matkan varrelle jäänyt sanomisia ja tempauksia, joiden kohdalla nyt joudumme vähintään miettimään, olisiko saanut jäädä väliin.
Rasismista puheen ollen: kristinuskohan tähän maan-osaan on istuttanut käsityksen kaikkien ihmisten yhtäläisestä arvosta; muut ovat tulleet mukaan paljon myöhemmin.
Juuri siitähän on lähetystössäkin kysymys. Ehkä joku muistaa vielä laulun Mustasta Saarasta. Rasistiseksihan sekin on taidettu leimata, ja myönnettäköön, ettei sanoitus kaikilta osin ole onnistunein mahdollinen. Yhtä kaikki on tuo vanha lähetyslaulu puhunut itselleni jo pikkupoikana syvempää kieltä ihmisten yhdenvertaisuudesta kuin ehkä mikään muu sanoitus.
Laulussahan kuolemansairas afrikkalaislapsi ja ”opettaja valkoinen”, joka Saarankin ulottuville oli tuonut viestin ihmiskunnan Vapahtajasta ja lasten ystävästä, ovat samalla kohdalla Jumalan edessä ja samasta pelastuksesta osallisia.
Mutta jos edustetaan maailmankatsomusta, jonka mukaan ihminen on luonut Jumalan eikä Jumala ihmistä, silloin ollaan heikkojen lautojen päällä myös rasismia vastustettaessa.
Arkkipiispakin ennätti sanomaan, että rasismi on syntiä. Ja sitähän se on, todellinen sellainen.
Olisi vain suotavaa, että kirkonjohtajat keskittyisivät moittimaan, ei niinkään niitä syntejä, jotka koko virallinen Suomi tuomitsee, vaan niitä, joita meillä ei vain suvaita, vaan suorastaan ohjelmallisesti suositaan varhaiskasvatuksesta alkaen. Ja jotka hengellisen lattiasienen tavoin ovat tunkeutumassa jo kirkkotiloihinkin.
Olemmehan joutuneet kuulemaan väärinkäytöksistä, joihin nähden kirkon opin ja voimassa olevan kirkkolainsäädännön perusteella pitäisi ehdottomasti olla nollatoleranssi.
Miika Vuola