Ruotsissa hallitseminen vaikeutuu

Kansanvallan harjoittaminen ei ole aina helppoa. Erityisen vaikeaa se on nyt Ruotsissa äskeisten valtiopäivävaalien jälkeen.

Vaalituloksesta tuli ennusteiden mukainen. Puolueista suurin voittaja on populistinen ruotsidemokraatit. Suurimpia häviäjiä ovat maltillinen kokoomus ja sosiaalidemokraatit yhdessä vihreiden kanssa. Arvopuolueista muutamat kuten kristilliset ja vasemmistopuolue saivat lisäkannatusta.

Puoluekentässä tapahtui näin polarisoitumista. Väkeä siirtyi pois kentän keskipaikoilta kannattamaan toisaalla ruotsidemokraatteja ja toisaalla heidän kiivaimpia vastustajiaan. Tämä on uusi ilmentymä ruotsalaisten kansanvallassa.

Ruotsidemokraattien nousu kahdeksassa vuodessa lähes tyhjästä isoksi, maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi on vuosikymmeniin merkittävintä, mitä länsinaapurimme poliittisessa elämässä on tapahtunut. Syyt nousuun ovat sekä maan sisäisiä että ulkoa tulleita.

Jo vuoden 2014 valtiopäivävaalien kampanjoissaan ruotsidemokraatit puhuivat äänekkäästi haitallista maahanmuuttoa vastaan. Vuonna 2015 Euroopassa koettu pakolaistsunami oli kuin onnenpotku ruotsidemokraateille.

Ruotsiin tuli muutamassa kuukaudessa yli 130 000 turvapaikan hakijaa sotamaista, Irakista, Syyriasta, Afganistanista ja Pohjois-Afrikan selkkausalueilta. Maahanmuutosta tuli Ruotsissakin hallitsematonta. Ruotsidemokraattien oli helppoa osoitella sen haitallisia seurauksia kaikkialla kuningaskunnassa.

Siihen asti medelsvenssoneilla, tavallisilla ruotsalaisilla oli riittänyt ymmärtämystä kaikenlaiselle maahanmuutolle, etenkin työperäiselle, mutta myös pakolaisten, jopa köyhyyttä paenneiden tulolle. Ruotsiin tuli aikavälillä 1941–2005 eri perustein lähes kaksi ja puoli miljoonaa ulkomaalaista kymmenistä eri maista, puolisen miljoonaa Suomestakin.

Olenpa minäkin ollut maahanmuuttajana Ruotsissa, jopa toisessa polvessa.

Isäni osallistui 1950-luvulla työperäiseen maahanmuuttoon metsurina köyhän perheemme elättämiseksi. Poikansa pääsi jo katon alle teolliseen työhön suklaatehtaaseen Tukholmassa vuonna 1971 – tosin vain pariksi kuukaudeksi yliopiston stipendiaattivuoteni jälkeen.

Tuolloin emme kokeneet siellä maahanmuuttajina minkäänlaista syrjintää tai ylenkatsetta. Olimme osaltamme Ruotsin tarvitsemaa työvoimaa. Eipä tuolloin näkynyt eikä kuulunut Ruotsissa ruotsidemokraattejakaan.

Heitä on nyt vaalituloksen mukaan yli miljoona. He saivat uusille valtiopäiville 62 kansanedustajaa. He ovat tästedes merkittävä poliittinen voima ja toimija Ruotsin julkisessa elämässä.

Heidän iso ongelmansa on se, ettei muista puolueista yksikään halua olla yhteistyössä heidän kanssaan, ei ainakaan hallitustasolla. Karsastamisen syiksi muut sanovat ruotsidemokraattien erilaisen näkemyksen elämänarvoista ja ihmisoikeuksista. Myös puolueen rasistinen alkutaival muistetaan.

Paljolti ruotsidemokraattien vaalivoiton seurauksena uuden hallituksen muodostaminen Ruotsissa on nyt hyvin vaikeaa. Jos puolueet pitäytyvät perinteisessä rintamajaossaan, kummaltakaan puolelta, ei vasemmistosta eikä porvaripuolueista, saada millään yhtälöllä enemmistöhallitusta.

Ratkaistavaksi jää kaksi isoa kysymystä: Voitaisiinko hallituksen muodostamisessa rintamajako ylittää? Vai annettaisiinko ruotsidemokraattien osallistua tavalla tai toisella hallitusvallan käyttöön?

”Olenpa minäkin ollut maahanmuuttajana Ruotsissa, jopa toisessa polvessa.”

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti