Saako sinua tönäistä?

Kuva: Jere Gronberg

Ostetaanko minulle tänään karkkia R-kioskilta vai kaupasta, kysyi esikoiseni parikymmentä vuotta sitten.

Kysymys oli hänen näkökulmastaan viisaasti raamitettu. ”Ei osteta karkkia” -vaihtoehto puuttui. Vaikka minä työnsin rattaita, minua vietiin kuin pässiä narussa.

Miellämme usein ihmisen rationaalisena ja itsenäisenä toimijana, joka tietää mitä haluaa ja toimii sen saavuttaakseen.

Lakeja kirjoitetaan tämä ihmiskuva takaraivossa. Tiede on jo pitkään osannut kertoa, että ihmiset eivät käyttäydy näin.

Tiedämme, mikä olisi terveellistä ja hyväksi itsellemme, ja silti ylilihavuus vyöryy globaaliksi kestävyysongelmaksi.

Haluamme lapsille hyvää, ja kuitenkin siirrämme omat ongelmamme seuraavalle sukupolvelle.

Meillä kaikilla on henkistä hajataittoa, ajattelun vinoumia. Teemme päätöksiä automaattisesti, sen kummemmin seurauksia miettimättä.

Sillä, mitä muut tekevät tai meiltä odottavat, on iso vaikutus päätöksiimme. Olemme stereotypioiden ja mentaalisten mallien kahleissa.

Todennäköisyydet ja eksponentiaaliset muutokset hahmotamme heikosti.

Mainonta ja markkinointi on osannut hyödyntää hajataittoamme. Vihreä tuotepakkaus lisää ympäristöystävällisten ihmisten ostamista riippumatta, mitä pakkauksen sisällä on.

Tavaroiden asettelu kaupan hyllyille, kännykän oletusasetukset, mainonnan toistot tai netin huijausviestit; kaikki hyödyntävät tapaamme valita automaattisesti, sosiaalisesti ja mentaalisiin malleihimme nojautuen.

Hollannin lentokentän miesten vessoissa lattialle roiskiminen nähtiin ongelmana.

Pisuaarien sisälle piirrettiin kärpäsen kuva ja voilà, roiskiminen väheni 44 prosenttia. Miesten hinku tähdätä kärpäseen vei voiton, ja siivoojat kiittivät.

Voisiko kevyttä ohjaamista ja tönimistä haluttuun suuntaan käyttää tärkeämpienkin tavoitteiden saavuttamisessa?

Englannissa on kyetty lisäämään rästiverojen perintää yksinkertaistamalla perintäkirjeitä ja kertomalla, kuinka monet lähiyhteisössä ovat jo veronsa maksaneet.

Saksassa alueellisesti on merkittävästi lisätty ympäristöystävällisen energian käyttöä kotitalouksissa asettamalla se oletusenergiaksi, ja jättämällä halvempi ja vähemmän ympäristöystävällinen vaihtoehdoksi.

Perinteisesti olemme ajatelleet, että päätöksentekijä ja virkamies kyllä tietää, miten haluttuja muutoksia tehdään.

Lait, määräykset ja verot ovat usein kalliita ja tehottomia muutosten aikaansaamisessa. Isot kokonaisuudistukset kärsivät luottamuspulaa.

Siksi niiden lisäksi tarvitaan kevyempiä, ihmisten valintoihin perustuvia tapoja ratkaista ongelmia.

Useat valtiot ovat perustaneet yksikköjä hyödyntämään käyttäytymistieteelliseen näyttöön perustuvia ohjauskeinoja.

OECD:n vastikään julkaisemassa raportissa käytiin läpi 159 tönäisyä. Oletusasetukset, muistutukset, yksinkertaistetut ohjeet, helppouden lisääminen, tiedot muiden ihmisten käyttäytymisestä ja valintojen muotoilu olivat yleisimpiä vaikutuskeinoja.

Lääkkeiltä edellytetään testausta terveysvaikutusten ja haittavaikutusten saamiseksi selville ennen käyttöönottoa.

Satunnaistetut kontrolliryhmään perustuvat testit antavat luotettavia tuloksia.

Samalla tavalla poliittisten päätösten toimeenpanolta voitaisiin edellyttää testausta, miten ehdotettu keino puree ratkaistavaan ongelmaan, ja mitä sivuvaikutuksia sillä saattaa olla.

Voi löytyä jopa politiikan viagra, hyödyllinen sivuvaikutus, jota ei tavoiteltu.

Esimerkiksi ylivelkaantumisessa tai työnhakuun patistamisessa olisi hyvä ymmärtää, miten ihmiset käyttäytyvät ja miksi.

Suomessa on käyty tällaisista ohjauksen keinoista julkisuudessa niukasti keskustelua.

Siihen olisi tarve, koska avoimuus, yleinen hyväksyttävyys ja luottamus ovat välttämättömiä edellytyksiä tönäisyihin liittyvien eettisten huolien huomioon ottamiseksi.

Eihän tässä sinänsä ole mitään uutta. 1700–1800 -luvuilla Suomessa naimisiinmenolupaa ei saanut, jos ei osannut lukea.

Aika vahva tönäisy, sanoisin.

”Haluamme lapsille hyvää, ja kuitenkin siirrämme omat ongelmamme seuraavalle sukupolvelle.”

Kirjoittaja on Opetushallituksen pääjohtaja.