Säästäkää edes lapset susiltanne

Susi vaanii kaupunkialueen pihoilla! Eikä vain yksi, vaan peräti susipari! Lapset ja lemmikit sisälle! Kuka ottaa vastuun, kun joku raadellaan?!

Sosiaalinen media kuohuu, kun petojen kuvia jaetaan ja kauhistellaan.

Pelolla on paha tapa tarttua. Sen sytyttämä liikehdintä on saavuttamassa jo paikallisen hysterian mittasuhteet, kun tosiasia tupsahtaa esille.

Hups. Kyseessä olivatkin suden oloiset koirat, jotka olivat karkumatkalla.
Arvatkaa, jaetaanko tätä tietoa yhtä kiivaasti kuin alkuperäistä ”susi”havaintoa?
No eipä niin.

Viimeviikkoinen esimerkkitapaus sattui Raumalla, mutta se ei ole ensimmäinen eikä takuuvarmasti viimeinen.

Toimittajaa vaadittiin (taas) kirjoittamaan varoittava juttu isoilla otsikoilla. Kieltäydyin (taas).

Toisinaan tulee kyllä mieleen tehdä työtä käskettyä. Ehkä pelottelujuttu olisi tilanteen ollessa päällä joskus tarpeen – Suomessa kun on paljon todennäköisempää joutua koiran kuin suden puremaksi.

Isoa koiraa ja sutta on joissakin tapauksissa hyvin vaikea erottaa toisistaan. Loppuviikolla liikkeellä oli poikkeuksellisen paljon sutta muistuttava koirarotu, joten maallikkohavainnoille voi antaa tavallista enemmän anteeksi.

Jopa monet konsultoimani asiantuntijat totesivat tapauksen aika hankalaksi, vaikkakin kaikki totesivat aika pian eläimet kuvien perusteella koiriksi.

Monille ihmisille ”susia” ovat kuitenkin säännöllisesti myös pystykorvat, ketut, supikoirat ja metsäkauriit.
Mutta on täällä toki susiakin. Ehkä oleellisin kysymys onkin: entä sitten?

Olen toistanut tätä väsymiseen asti: Susi Raumalla ei ole mikään uutinen, eikä ole ollut aikoihin.
Kaupungin rajojen sisälle ulottuu vähän tulkinnasta riippuen kaksi tai ennen pitkää ehkä kolmekin eri susireviiriä.

Näiden lisäksi eri puolilta Suomea tai vaikka Venäjältä lähteneet, pitkiä päivätaipaleita tekevät nuoret sudet voivat milloin tahansa jolkottaa Rauman läpi.

Väännetään vielä rautalangasta: on käytännössä varmaa, että Rauman rajojen sisällä on susi tai susia 24/7. Joku niistä voi minä tahansa päivänä tai yönä askeltaa sinun naapurustossasi.

Aiotko siis pakottaa lapsesi sisätiloihin pysyvästi? Et tietenkään.

Kaikilla meillä on omat, enemmän tai vähemmän rationaaliset pelkomme.

Jos susi – tai tarkemmin: oma mielikuvasi sudesta – on sinun pahin painajaisesi, niin sitten on.
Mutta mikä pakko omilla painajaisillaan on kiusata naapureita, vaivata vanhuksia, tai varsinkaan aivopestä jälkikasvua?

Jos sinua pelottaa liikkua ulkona, älä liiku. Jos näet unta raateluhampaista, hanki tietoa tai terapiaa.

Älä siirrä pelkoasi lapsiin. Säästä susiltasi edes heidät.