Sähkön hinnasta

Nyt kun sähkön hinnat ovat nousseet järjettömyyksiin (yhdenkään Suomessa toimivan voimalaitoksen omakustannushinta sähkölle ei liene yli 300 €/MWh (eli 30 senttiä/kWh) –ei edes huippu-/varakapasiteetin ja perusvoimaakin tehtäneen parinkymmenen euron MWh-omakustannushinnalla), niin on aika selvitellä pörssihinnan muodostumista.

Mekanismi pörssisähkön hinnan muodostumiselle on sama, mitä se on säätösähkölle. Ja tämä tapa on ”perussähkön” hinnoittelulle aivan järjetön (kuluttajien kannalta) ja suorastaan pyytää voimalaitoksia hintamanipulaatoihin.

Sähköntuottajat antavat tarjouksensa tehosta ja sitä vastaavasta hinnasta. Vastaavasti pörssistä sähköä ostavat ilmoittavat ostamansa tehon ja ainakin periaatteessa sille maksimihinnan (periaatteessa siksi, että normiostajalle hinnan pitää olla niin suuri, että haluamansa sähkön varmasti saa).

Tämän jälkeen tuottajien tarjouksia summataan halvimmasta alkaen, kunnes vaadittu teho saadaan täyteen. Tätä kauppaa tehdään vielä nykyään vuorokauden jokaiselle tunnille, mutta sekin on muuttumassa ns. varttitaseeksi. 15 minuutin välein tehtävässä taselaskennassa kuluttaja ei voi enää mitenkään kontrolloida kulutuksestaan johtuvia hintapiikkejä.

Miten hinta sitten muodostuu? Kaikki mukana olevat tarjoukset yllämainittuun ostotehoon asti saavat sähköstään korkeimman läpi menneen tarjouksen hinnan.

Otetaanpa esimerkki:

Voimalaitos 1 tarjoaa 1 500 MW tehoa -500 €/MWh hintaan (tarjous voi tosiaan olla negatiivinen)

Laitos 2 tarjous on 1 000 MW 0 €/MWh.

Laitokset 3, 4, 5 ja 6 tarjoavat kukin 1 000 MW 100 €/MWh.

Laitos 7 tarjous on 100 MW hintaan 500 €/MWh.

Laitos 8 vielä 100 MW 1 000 €/MWh.

Jos tarvittava ostoteho olisi 6 600 MW, niin kyseisen tunnin pörssihinta muodostuisi laskemalla laitosten 1–7 tehot yhteen (6 600 MW) ja hinnan määräisi laitoksen 7 tarjous 500 €/MWh.

Eli 100 MW tarve olisi nostanut koko pörssihinnan 400 €/MWh.

Vaikka yllämainittu on keksitty esimerkki ja oikeasti tarjouksia on tuhansia (aivan, voimalaitokset eivät tarjoa koko kapasiteettiaan samalla hinnalla, vaan laitoksella voi olla useita tarjouksia eri hinnoilla/tehoilla). Ei oikein tunnu kohtuulliselta, ja hinnoittelumalli oikein kerjää hintamanipulaatioon.

Fortumin Meriporin voimalaitos on asiasta hyvä esimerkki. Ja toki Meriporin laitoksessa laittaa ihmetyttämään sekin, että reservin loppuessa ei enää olekaan hiiltä ja henkilökuntaa – oliko niitä edes reservissä (siis reservimaksuja vastaanotettaessa) ja nyt tarvitaan useiden viikkojen huoltoseisokkikin, laitos kun on käynyt viimeksi puoli vuosikymmentä sitten?

Avataanpa lisää sähkön hinnan muodostumista.

Valitettavaa on se, että mitä enemmän tätä asiaa tutkii, niin sitä enemmän koko tilanne ihmetyttää. Luulisi Suomen kantaverkon olevan tehty sähkönsiirron turvaamiseksi koko Suomen alueella ja mahdollisesti auttavan sähköpulaan joutuvia naapureitamme. Näinhän se ainakin on perusteltu.

Tosiasiassa hyvät siirtomahdollisuudet nostavat sähkön hintaa Suomessa.

Kuukausikaupalla on lehdestä saanut lukea asiantuntijoiden kertomia syitä järjettömän korkeaan sähkön hintaan ja aina vedetään hihasta ainakin veden vähyys -kortti. Kuitenkin pohjoisella alueella on vesitilanne ollut normaalia parempi.

Pohjois-Norjasta tulee sähköä euron/MWh-hintaan (eli 0,1 senttiä/kWh), Pohjois-Ruotsin sähköstä onkin jouduttu maksamaan jo muutama euro/MWh. Ruotsissa ja Norjassa sähkön hinta kasvaa etelään tultaessa varsin rajusti. Syynä on maiden sisäisten siirtokapasiteettien rajallisuus.

Puhutaan ns. aluehinnoista. Nämä aluehinnat ovat yhteisellä alueella kaikille samat, kunnes siirtokapasiteetti tulee täyteen. Tämän jälkeen aluehinnat alkavat eriytyä ja kuten esim. Norjassa voi pohjoisessa sähkön hinta olla alle euron MWh, kun se samaan aikaan etelässä voi olla vaikka 500 euroa/MWh.

Liitteenä olevassa kuvassa on aluehintoja 18.8.2022: (Lähde https://www.nordpoolgroup.com/en/maps/#/nordic)

Suomessa kantaverkon kapasiteetti riittää omaan käyttöön ja valitettavasti kauttakulkuunkin. Valitettavaa asiassa avointa dataa katsomalla on se, että vienti voi jo yksistään nostaa Suomen aluehinnan taivaisiin. Toivottavasti olen tulkinnut asian väärin, mutta vaikka Suomi on jatkuvasti nettotuojana, viedään sähköä silti Suomesta etelän kautta, ja jo tämä voi nostaa hintaa merkittävästi. On tietysti hyvä, että tällä kapasiteetilla autetaan eteläisiä naapureitamme, mutta millä hinnalla.

Miksi arvoisat päättäjämme hallituksessa eivät ole puhuneet tästä halaistua sanaa? Syitä voi vain arvailla, ja minä arvaan yhden; verotulot. Hallitus on levittänyt rahaa tolkuttomasti tyhjyyksiin, ja jostain rahaa pitää saada kassaankin. Tämä viisinkertaistunut sähkön hinta kilahtaa valtion kassaan viisinkertaistuneina verotuloina. Olisiko tässä ainakin yksi syy hys-hyslinjaan? Vai tiedetäänkö ministeriöissä edes tämän vertaa sähkön hinnan muodostumisesta?

Mika Korteniemi

Rauman Perussuomalaiset