Etelä-Korean jalkapalloliiga alkaa tänään. Normaalioloissa se ei uutiskynnystä ylittäisi juuri missään, mutta nyt eletäänkin poikkeusaikaa.
Katseet kääntyvät Koreaan, sillä kyse on ensimmäisen jalkapalloliigan käynnistymisestä koronapandemiasta kärsineessä maassa.
Suurista liigoista ensimmäisenä jatkuu Saksan Bundesliiga reilun viikon päästä. Koronapaussin pituudeksi tulisi noin kaksi kuukautta.
Englannin Valioliigan uutta starttia kaavaillaan kesäkuun puoliväliin, samoin Espanjan La Ligan.
Näitä uutisia on tervehditty ilolla kautta maailman, sillä ihminen kaipaa myös viihdettä ja muuta ajateltavaa kuin korona.
Otteluihin tulee erityisjärjestelyjä, joista penkkiurheilijoiden kannalta merkittävin on pelaaminen ilman katsojia.
Kun Suomen Liigassa maaliskuussa ehdittiin kiekkoilla yksi kierros ilman yleisöä, pelaamista tyhjissä kaikuvissa halleissa pidettiin erittäin outona.
”Siinä huomasi, miten tärkeitä fanit ovat”, kommentoi Lukon jääkiekkoilija Toni Koivisto.
Miksi erittäin outoa suljettujen ovien takana pelaamista nyt yritetään monessa maassa väen väkisin mahdollistaa, koronaviruksen terveysuhasta huolimatta?
Raha ainakin on suuri selitys.
Suurten palloilusarjojen tv-sopimukset ovat todella arvokkaita. Seurat pelkäävät valtavia taloudellisia menetyksiä, ellei luvattua määrää otteluita voi maksutelevisiossa esittää.
Tietenkin sarjat haluttaisiin pelata loppuun myös urheilullisista syistä eli mestaruuksien, euroliigapaikkojen, nousujen ja putoamisten ratkaisemiseksi.
Tämäkin kiertyy rahaan. Esimerkiksi tulot moninkertaistavan sarjanousun evääminen veisi oikeuteen.
Suomessa otteluiden pelaaminen suuren maailman tapaan yleisöttä on mahdollista lähinnä teoriassa. Käytäntö on toinen, sillä lippu- ja oheismyyntitulot ovat seuroille elintärkeitä.
Siksi suomalaisseuroille on ratkaisevan tärkeää tieto siitä, kuinka paljon ja millaisilla järjestelyillä katsojia voidaan kentän laidoille päästää.
Selvittämistä riittää. Raumallakin Äijänsuo ja Otanlahti ovat keskenään erilaisia urheilupaikkoja.