Satakunnan oman yliopiston hyötyjä ei ole tarpeeksi kartoitettu

Historia osoittaa, että ne yhteiskunnat ja kaupungit menestyvät, jotka panostavat koulutukseen. Lisäksi tarvitaan sopiva tasapaino eritasoisten koulutusmuotojen välille, jotta kaikki ihmiset saadaan mukaan rakentamaan yhteiskuntaa omien halujensa ja kykyjensä mukaan.

Satakunnan erityispiirre on, että meillä väestön koulutustaso on merkittävästi alhaisempi kuin muissa maakunnissa erityisesti ylempien korkeakoulututkintojen ja tutkijakoulutuksen alueella. Ongelma on, että satakuntalainen nuoriso lähtee opiskelemaan muihin maakuntiin ja jää sille tielleen.

Toisaalta taas korkeakoulutettuja tarvitaan, koska Satakunnassa on maakunnan kokoon nähden paljon vientiteollisuutta, jossa osaajia tarvitaan mm. tuotekehityksen ja kilpailukyvyn turvaamiseen. Lisäksi maakunnan laskevan väestökehityksen taittamiseen tarvitaan myös uusia yritysideoita, joita yliopistojen ajatushautomoissa usein syntyy.

Satakunnan maakuntaliitto käynnisti vuoden 2021 alussa Satakunnan korkeakoulutuksen tilaa ja sen kehittämismahdollisuuksia koskevan selvityksen. Kalervo Väänäsen vetämä ansiokas selvitystyö valmistui viime vuoden kesäkuussa.

Työssä vertailtiin neljää rakenteellista vaihtoehtoa: Uusi yliopisto, etäkampus Porissa, Porin yliopistokeskuksen vahvistaminen ja Satakunnan korkeakoulukonsortio. Lopputuloksena ensisijaisina malleina suositeltiin etäkampusta ja nykyisen yliopistokeskuksen kehittämistä.

Työn tulokset tiivistettiin 15 toimenpide-ehdotukseen. Maakuntajohtajan kokoama työryhmä on käsitellyt näitä ehdotuksia viime syksystä lähtien maakuntahallituksen valvonnassa. Jossain vaiheessa työryhmän esitys tulee valtuuston käsittelyyn.

Ikävä kyllä ainakaan julkisessa Kalervo Väänäsen selvitystyössä ei ole riittävästi kartoitettu oman yliopistovaihtoehdon maakunnalle tuomia hyötyjä; eikä sitä kaikista tärkeintä asiaa, eli minkä alan opintoja ja kursseja Satakunnassa tarvitaan. Lisäksi on tärkeä kartoittaa ne keinot, joilla yliopiston kansainvälistä vetovoimaa lisätään.

Käytännössä valtion perusrahoitus kattaa lähes 60 % yliopistojen kustannuksista, loput katetaan julkisten hankkeiden (Sitra, Business Finland, EU, jne.) ja yritysten rahoituksen avulla. Perusrahoitus perustuu pitkälti valmistuneiden, tieteellisten hankkeiden ja julkaisujen määrään.

Nykyisessä yliopistokeskus mallissa tämä raha menee emoyliopistoille, jotka myös viime kädessä päättävät miten rahat jaetaan ja mitä resursseja Satakuntaan annetaan. Satakunnan omassa yliopistossa rahoitus- ja resurssipäätökset tehtäisiin Satakunnassa.

Satakunnassa tarvitaan ketterää koulutuspolitiikkaa, koska yritysten ja julkisen sektorin tarpeet vaihtelevat nopeasti. Tästä johtuen osa yliopiston professuureista tulee olla määräaikaisia, jotta opetuksen ajantasaisuus ja uudistuminen voidaan turvata.

Tällä hetkellä yrityksissä on pulaa ohjelmistokehittäjistä, jotka ymmärtävät myös matematiikkaa, fysiikkaa tai kemiaa. Keinoäly ja Data Science kuulostavat hienoilta, mutta käytännössä eniten tarvetta on taitavista ohjelmistokehittäjistä, jotka nostavat Satakunnan teollisuuden digiaikaan.

Satakunnassa on kaksi suurta varuskuntaa, NATO-yhteensopiva lentokenttä ja satama. Nämä antavat Satakunnan yliopistolle mahdollisuuden saada rahoitusta myös Naton poikkitieteellisistä tutkimushankkeista, jotka lisäävät NATO maiden turvallisuutta.

Viime kädessä Satakunnan korkeakoulutuksen tulevaisuus ja valtion perusrahoituksen taso riippuu omien kansanedustajiemme asiantuntemuksen tasosta ja lobbaus taidoista.

Antti Roine