Satakuntalaisuus elää vahvasti – maakuntarajan ulkopuolella

70-vuotissynttäreillä Sastamalassa kajautettiin lähes ensimmäiseksi Satakunnan laulu.

Seurakuntakeskuksen sali oikein raikui tunnetta, kun juhlakansa intoutui säestyksen siivittämänä laulamaan. ”Kauas missä katse kantaa yli peltojen. Missä kaartaa taivon rantaa salo sininen. Siellä Satakunnan kansa, tyynnä kyntää aurallansa maataata isien…”

Laulun jälkeen vieraita odotti mahtava satakuntalainen pitopöytä. Juhlassa korostettiin hienosti päivänsankarin lisäksi satakuntalaisuutta. Se oli oikeastaan yllätys, oltiinhan Pirkanmaalla Sastamalassa.

Vammala ja sen pienet naapurikunnat (esim. Mouhijärvi ja Suodenniemi) olivat vielä 1990-luvulla Satakuntaa. Maakuntavaihdoksen ja kuntaliitosten jälkeen uusi kaupunki otti nimekseen Sastamala.

Historiasta tiedämme, että suunnilleen samalla alueella vaikutti aikanaan Sastamalan suuri pitäjä, joka kuului Satakunnan maakuntaan. Onko niin, että Satakuntaa arvostetaan enemmän sen nykyisten rajojen ulkopuolella? Satakuntalaisuuden juuret ovat vahvat.

Meitä synttärivieraita oli joitakin Satakunnan puolelta, ainakin Porista ja Huittisista. Olimme toisaalta sisimmässämme ylpeitä satakuntalaisuudestamme ja toisaalta häpesimme, miten vähän arjessa ja juhlissakin hyödynnämme historiallista maakuntaamme.

Nämä synttärit havahduttivat hienosti ajatteleman elämää yli sukupolvien.

Identiteetti rikastuttaa ihmisen elämää. Suomessa maakuntaidentiteetit ovat laimentuneet. Edes pohjalaisuus ei ole enää entisissä voimissaan.

Satakuntalaisuus ei ole kuitenkaan juuri kuolemassa. Voihan joku tekijä laukaista nykymuotoisen digitaalisen Satakuntafanituksen.

Nuijasotaan asti 1500-luvulla suurta Satakuntaa ”johdettiin” Kokemäen kartanosta. Leikillisesti voisi kysyä, olisiko Sastamala vielä Satakuntaa, jos sitä johdettaisiin Kokemäeltä. Valta kuitenkin siirtyi vähitellen Kokemäenjoen suistoon Poriin, ohi historiallisen kauppapaikka Ulvilan.

Nyt runsaat viisisataa vuotta myöhemmin painopiste Satakunnassa on jälleen siirtymässä, nyt kehitystä johtaa vahvasti teollistunut, entinen kalastajakylä Rauma. Siirtyykö maakunnan virkamiehistö ohjaksineen joskus Raumalle, jää nähtäväksi.

Totta puhuen, Rauman monien vahvuuksien kärjessä ei toki ole maakuntahenkisyys. ”Nousee Satakunnan kansa entisellä voimallansa karhun kämmen lyö”. Vai lyökö?

maakuntaneuvos, Huittinen