Fysiatrian professori Olavi Airaksista oli haastateltu artikkeliin koskien nivelrikkoa. Artikkelissa tuli joitain sellaisia asioita esiin tekonivelleikkauksista, jotka eivät pidä täysin paikkaansa ja ajattelimme ne korjata.
Airaksisen mukaan ” nykytekniikalla tekonivel kestää keskimäärin 20–25 vuotta ja tämän vuoksi tekoniveliä laitetaan vasta noin 60-vuotiaille ihmisille”.
Suomen tekonivelrekisterin mukaan viime vuonna polven ensitekonivelen saaneista potilaista 9 prosenttia oli alle 55-vuotiaita. Suurin ryhmä oli 65-74-vuotiaat, joita oli 40 prosenttia kaikista leikatuista.
Lonkan tekonivelten osalta alle 55-vuotiaita oli 11 prosenttia kaikista leikatuista; suurin ryhmä oli tässäkin 65-74-vuotiaat, joita oli 38 prosenttia leikatuista. Eli Suomessa leikataan huomattava määrä tekoniveliä alle 55-vuotiaillekin potilaille.
Siitä olemme samaa mieltä, että uusintaleikkausriskiin vaikuttaa potilaan ikä, mutta missään nimessä paikkaansa ei pidä väite: ”Tekonivel saattaa irrota helposti aktiivisessa käytössä tai jos niveleen kohdistuu isku.”
Pääosin rohkaisemme potilaita aktiiviseen liikuntaan leikkauksen jälkeen. Polven tekonivelet eivät ole juoksuun tarkoitettuja. Lonkan tekonivelen osalta mainitsemme sijoiltaanmenon riskin nuorilla hyvin liikunnallisilla potilailla, jos harrastukseen liittyy lonkan ääriasentoja. Missään nimessä tekonivel ei helposti irtoa aktiivisessa käytössä!
Suomen tekonivelrekisterin mukaan uusintaleikkausriski 55-64-vuotiaana polven tekonivelleikkaukseen tulleelle on 25 vuoden seurannassa 20 prosenttia. Eli 80 prosentille tuon ikäryhmän potilaista ei tarvitse tehdä uusintaleikkausta 25 vuoden aikana.
Jos potilaan ikä on alle 55 vuotta polviproteesin ensiasennuksessa, hänellä on 30 prosentin riski uusintaleikkaukseen 25 vuoden aikana.
Siitä olemme Airaksisen kanssa samaa mieltä, että alkuperäiset äidin tekemät ovat parempia mitä insinöörin suunnittelemat tekonivelet. Nykyään polven tekonivelleikkauksen jälkeen 10–20 prosenttia potilaista jää tyytymättömäksi leikkaustulokseen, lonkkien osalta alle 10 prosenttia.
Kääntäen voi tietysti ajatella, että 80-90 prosenttia potilaista on tyytyväisiä.
On todettu, että mitä lievempään nivelrikkoon tekonivelleikkaus tehdään, sen tyytymättömämpiä potilaat ovat leikkaustulokseen. On siis tärkeätä, että liian lieviä nivelrikkoja ei lähdetä tekonivelellä leikkaamaan, vaan kuten kaikessa lääketieteellisessä hoidossa, hoito toteutetaan oikeaan aikaan ja oikealla menetelmällä.
Muuten artikkelissa hyvin käytiin läpi nivelrikon ei-leikkauksellinen hoito, joka on laihdutus, sopiva liikunta (uinti,kävely, hiihto ja pyöräily) sekä terapeuttinen harjoittelu (= lihaksiston vahvistus, nivelen liikelaajuuden ylläpito), olennaisena osana myös lääkehoito.
Juha Kalliokoski
tekonivelkirurgi ,Satasairaala
Matti Sävelä
tekonivelkirurgi ,Satasairaala
Petteri Lankinen
johtajaylilääkäri, Satasairaala