Selkokielestä hyötyvät kaikki

Kuva: Anu Elo

Tänään vietetään kansainvälistä selkokielen päivää.

Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä.

Selkokielen tarpeen taustalla voi olla esimerkiksi kehitysvamma, lukivaikeus, ikääntyminen, muistisairaus tai se, että suomi tai ruotsi ei ole äidinkieli.

Arvion mukaan Suomessa selkokieltä tarvitsee jo noin 800 000 ihmistä eli yli kymmenen prosenttia väestöstä. Selkokielen tarve on kasvanut viime vuosina. Yli 65-vuotiaita ja maahanmuuttajia on enemmän kuin aiemmin. Myös nuorten lukutaito on heikentynyt.

Viimeisen parin vuoden aikana riehunut koronapandemia korosti selkokielisen viestinnän merkitystä entisestään. Uuden informaation ja alati muuttuvien ohjeistusten keskellä oli erityisen tärkeää, että tieto on ja oli kaikille ymmärrettävää.

Selkokieltä on kehitetty Suomessa 1980-luvulta alkaen, mutta sitä on edelleen tutkittu suhteellisen vähän.

Selkeä, ymmärrettävä ja erilaiset vastaanottajat huomioiva kieli ei kuitenkaan synny itsestään. Selkokielen edistämiseen ja kielen saavutettavuuden parantamiseen tarvitaan tietoa, harjoittelua ja yhteistyötä.

Selkokielellä julkaistaan Suomessa verkkosivuja, esitteitä, oppaita, mediatekstejä sekä kauno- ja tietokirjallisuutta. Selkokielessäkin on useita eri vaikeustasoja. Useimmat selkojulkaisut ovat kuitenkin perusselkokieltä.

Vaikka selkokieltä tarvitsee vain osa ihmisistä, hyötyvät siitä käytännössä kaikki. Tuskinpa kukaan pahastuisi siitä, että asiat olisi ilmaistu mahdollisimman selvästi ja ymmärrettävästi. Kaikki kansalaisille suunnatut ohje- ja viranomaistekstit voisivatkin hyvin olla lähtökohtaisesti selkokieltä.

”Viimeisen parin vuoden aikana riehunut koronapandemia korosti selkokielisen viestinnän merkitystä entisestään.”