Länsi-Suomi esitteli näyttävin havainnekuvin ”Seminaarin kulman asuinliiketaloa”. Lehti ei kerro, kuka sitä on rakentamassa.
Poimin lehtijutusta kummastuttavia lauseita: ”jatkossakin piha-alueen luonne Seminaarin puutarhana ja puistona tulee säilyttää.” ”Kaavamuutoksen ei katsota lisäävän liikenteen määrää niin merkittävästi, ettei korttelin sisäisin ratkaisuin voitaisi huolehtia turvallisen ympäristön toteutumisesta.”
Millaisin ”sisäisin ratkaisuin” järjestetään autopaikat 16 asunnon ja liiketilojen tarpeeseen kajoamatta puistoon ja puutarhaan?
Jo nyt Satamakadun vierusta on täynnä autoja. Seminaarin puisto tulee häviämään joka suunnalta puskevaan tilapaineeseen. Kuinka kaupunki voi olla tällaisessa mukana?
Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ymmärrän, millaisesta tunnekuohusta nousi seminaarin luonnontieteitten opettajan tohtori Jalmari Kivenheimon terävä käsky: ”Räikkösen tyttö, alas puusta!”
Tri Kivenheimon suuri intohimo olivat seminaarin puiston vanhat lehtipuut, ja puitten vaalimisen ohella oli tärkeää, että puistossa olisi edustettuna mahdollisimman monta erilajista yksilöä. Lajissaan seminaarin puisto on kaupungin hienoin – persoonallinen, intiimi, kulttuurikerrostumia sisälleen kätkevä.
Päättäjät ovat paljon vartijoita. Tunnetteko vastuunne?
Outi Räikkönen