Sijaispula koettelee vanhustenhoitoa epäinhimillisellä tavalla

Hoitajapula on vaikeutunut kesälomien lähestyessä, ja isoissa kaupungeissa tilanne on hälyttävä. Ongelma koskee koko sote-sektoria ja se on suuri muun muassa vanhustenhoidossa, jossa lähihoitajat ovat suurin ammattiryhmä.

Sijaispula koettelee ympärivuorokautista vanhustenhoitoa ja kotihoitoa epäinhimillisellä tavalla. Terveydenhuollossa voidaan lykätä kiireettömiä hoitoja, vaikka sekään ei ole pitkän tähtäimen ratkaisu. Vanhustenhoidossa asiakkaat tarvitsevat hoitoa kokoa ajan eikä ikääntyneitä voida siirtää muualle.

Osastoja ei ole mahdollista sulkea. Pahimmillaan asiakkaat joutuvat odottamaan pesuja liian kauan ja ulkoilu jää vain haaveeksi. Ikääntyneen toimintakyky heikkenee nopeasti, jos hän joutuu jäämään sänkyyn hoidettavaksi. Asiakkailla on oikeus hyvään hoitoon, ja henkilökuntaa on oltava riittävästi myös lomakausina.

Korona-aika on tuonut epävarmuutta työntekijöiden lomiin. Valmiuslain nojalla lomia siirrettiin ja osa työnantajista käytti lain tuomia oikeuksia väärin. Työnantajat yrittävät edelleen siirrellä ja katkoa vuosilomia. Hoitajien jaksamisen ja siten koko kriisin hoitamisen kannalta on tärkeää, että hoitajat saavat pitää lomansa. Muutoin meitä uhkaa mittava hoitajien joukkouupuminen ja vielä suurempi hoitajapula.

Sijaispulasta ja korona-ajasta huolimatta osalla työpaikoista on nyt meneillään yt-menettelyt ja työntekijöitä irtisanotaan tai lomautetaan. Tämä vaikuttaa palvelujen saatavuuteen, hoidon laatuun ja työntekijöiden jaksamiseen.

Kunnat ovat vastuussa vanhustenhoidosta, eikä kuntien rahapula tai vaikeudet saada henkilökuntaa oikeuta rikkomaan lakia. Työntekijöiden hakemisen pitää olla pitkäjänteisempää. Työnantajien tulee vaatia tiukemmin valtiolta rahaa vanhustenhoitoon, ja valtionosuuksien tulee olla korvamerkittyjä. Professori Teppo Krögerin mukaan Suomen vanhustenhoidosta puuttuu miljardi euroa vuodessa, jotta päästäisiin pohjoismaiselle keskitasolle.

Lähihoitajakoulutuksesta on nyt valmistunut kaksi tuhatta lähihoitajaa vähemmän kuin aikaisempina vuosina ja se pahentaa työvoimapulaa entisestään. Emme vielä tiedä, miten korona-aika on vaikuttanut alan vetovoimaan, sillä kriisi on koetellut ennennäkemättömällä tavalla hoitajien jaksamista.

Lääkkeet työvoiman turvaamiseksi ovat selkeät. Alan palkkausta on parannettava selvästi ja poikkeuksellisen kuormittavista ja merkittävää joustoa vaativista ajoista on maksettava erillinen korvaus. Työnantajan tulee huolehtia työhyvinvoinnista ja nähdä työn kuormittavuus ja puuttua siihen.

Työnantaja ei saa teettää liikaa töitä, pakottaa tuplavuoroihin eikä pätkiä tai siirtää lomia. Jo työturvallisuuslainsäädäntö velvoittaa huolehtimaan työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista.

Silja Paavola
puheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer