Sika- ja siipikarjatalouden tukien epäoikeudenmukaisuus on oikaistava

Suomen liittyessä EU:n jäseneksi määriteltiin pohjoisen (C-alueen) sika- ja siipikarjatalous pysyvästi vakavien vaikeuksien 142-tuen piiriin, mutta Etelä-Suomen (AB-alueen) 141-tuki määriteltiin tilapäiseksi. Eteläistä tukea jatkettu useaan otteeseen, mutta tuki on laskenut 85 % vuoden 2000 tasosta. Tällä hetkellä pohjoinen tuki on 4-5-kertainen Etelä-Suomen tukeen verrattuna. Esimerkiksi keskikokoisen 14 000 kanan tilan tuki on AB-alueella 6600 euroa ja C1-alueella 25600 euroa. Eroa alueiden välillä siis 19 000 euroa.

Vakavat vaikeudet eivät ole etelän sika- ja siipikarjataloudesta kadonneet minnekään, vaan tilat kamppailevat jatkuvasti kannattavuuskriisissä.

Nykyisen AB-alueen tuen taso ei kuitenkaan ratkaise alan kannattavuusongelmia, siksi sen tuen ylläpitäminen ei ole ensisijaisesti tavoiteltava asia. Ratkaisevaa on poistaa alueiden välinen epätasa-arvo. Tukiero on 7 % kananmunan tuottajahinnasta ja 4,5 % välitysporsaan hinnasta. Alueiden välillä ei kuitenkaan ole eroja tuotantokustannuksissa. Tukiero antaa kohtuutonta kilpailuetua C-alueelle.

Vuonna 2007 määriteltiin tiloille sika- ja siipikarja eläinyksikköperusteinen viitemäärä, jolle tuki edelleen maksetaan. Tuen saa, jos tila pysyy kotieläintilana. Sika- ja siipikarjan tukea voidaan siis maksaa myös tilalle, jolla ei ole enää sikoja tai siipikarjaa, mutta joka on kotieläintila esimerkiksi nautojen kautta.

Rakennemuutos sika- ja siipikarjataloudessa on ollut nopea, kymmenessä vuodessa tilojen määrä on puolittunut. Kotieläintuotannon lopettaneiden tilojen viitemäärät on lakkautettu. Samanaikaisesti moni jatkava tila on laajentanut tuotantoaan, mutta eläinmääräänsä kasvattanut tila ei saa lisää viitemäärää. Näin ollen sika- ja siipikarjatalouden tuen piirissä on enää noin 60 % koko tuotannosta.

Tällä hetkellä käydään neuvotteluja uuden tukijärjestelmän sisällöstä. Nyt on oikea aika korjata vääristynyt ja epäoikeudenmukainen tukijärjestelmä. Puuttumatta Suomen liittymissopimuksen sisältöön on mahdollista leikata C-alueen kansallinen tuki AB-alueen tuen tasolle, ja käyttää vapautuvat rahat eläinten hyvinvointikorvaukseen. Hyvinvointikorvaus kohdistuu nykyiseen tuotantoon, eikä tilan historiaan. Eläinten hyvinvointikorvaukselle on myös laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä.

Nyt on aika tukea tuottajia, jotka tuottavat huomisen ruokamme.

MTK-Laitilan syyskokous