Globaali ystävänpäiväperinne sai joidenkin arvioiden mukaan alkunsa noin 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Antiikin Rooman ”Lupercalia”- juhlapäivän huipennus oli Luperci-pappien uhraama vuohi, josta revityillä suikaleilla papit huiskivat juhlakansaa juostessaan alastomina kaupungin kaduilla.
Puhdistusrituaalina ymmärrettyä Lupercalia-juhlaa vietettiin 15. helmikuuta, kunnes paavi määräsi ei-kristillisen riitin lopetettavan.
Sittemmin Valentinuksen päivä on vakiintunut kalentereihin 14. helmikuuta ja Valentinuksen päivä on jokseenkin sofistikoitunut sen pakanallisimmista ilmentymistä.
Aika etäännyttää ihmiset toisistaan, sillä opiskelu ja työ vievät ystäviä kauas toisistaan ja yhteydenpidon muodot hakevat uusia uomia.
Fyysinen vuorovaikutustilanne vaatii harjoittelua pysyäkseen luontevana ja tuottaakseen iloa ja sosiaalisen kanssakäymisen tuntemusta.
Tekniset vimpaimet mahdollistavat digitaalisen läsnäolon. Koronan jälkimainingeissa ohjautuvuus toisen ihmisen kontaktoimiseen verkossa on luontevaa ja helppoa.
Kouluissa kontaktiopetus mielletään luokkahuoneessa tapahtuvaksi oppimis- ja opetustapahtumaksi, jossa fyysisesti paikalla olevat ihmiset oppivat aidoissa vuorovaikutustilanteissa.
Sittemmin kontaktiopetuksen käsite on alkanut sisällyttää myös verkko-opetuksen tilanteet, joissa opettaja ja opiskelijat toimivat samassa virtuaalisessa verkkoympäristössä vaikkapa Microsoft Teams- sovelluksen mahdollistamana.
Työelämässä verkkopalaveri on jo kauan ollut elävä ja kehittyvä toimintakulttuuri.
Verkon välityksellä tapahtuvassa kanssakäymisessä voi olla yhtä paljon tunteita kuin missä tahansa vuorovaikutuksessa. Tunnelman välittäminen ja tulkitseminen on verkossa vaikeampaa kuin läsnäolotilanteessa.
Parinmuodostuksessa ihmisen hajuaisti saa tutkimusten mukaan suuren roolin. Solujemme pintaa peittävä MHC-proteiini ohjaa naisia suosimaan niitä miehiä, joiden tuoksu on kaikkein poikkeavin heidän omastaan.
Hajuaistiin perustuvaa luonnonvalintaa on vaikeaa viedä verkkotapaamiseen, mutta ihmisen kohtaaminen on paljon muutakin.
Ilmeiden ja eleiden tulkinta on sanatonta viestintää ja verkkosovelluksen tuottaman pienen videokuvan perusteella on helppoa päätyä virheellisiin päätelmiin.
Verkkoviestinnän hajuttomuus ja mauttomuus edellyttävät taitoa tuottaa ja tulkita kirjoitettua sisältöä.
Somekulttuuri on nakertanut kielen ja sen kirjoittamisen arvostusta.
Aika mahdollistaa niteen sijaan äänikirjan ja whatsappia voi käyttää sanelemalla viestin äänitallenteena.
Tekstarissa oma nimi kirjoittuu pienellä alkukirjaimella, jos ennakoiva tekstinsyöttö ei ole päällä.
Kielen tarkoitus on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, mutta huoliteltu viesti on aina osa kunnioittavaa kanssakäymistä ja ansaitsee tulla luetuksi huolellisesti.
Lukutaito on kansalaistaito, joka mahdollistaa toimimisen yhteiskunnan jäsenenä.
Jos emme lue mitään, emme saavuta etuutta PISA-tutkimusten pahnanpohjalla paistattelevaan lukutaidottomaan.
Vanhan Turuntien varressa kahvila-ravintola Lahnajärvi on monille kulkevaisille tuttu. Vakiintuneesta taukopaikasta mieleeni jäi paitsi hyvä kahvi, myös vessan töhrityssä kaakeliseinässä käyty ajatustenvaihto.
Profaaniin viestintäkulttuuriin turhautunut kulkija oli kirjoittanut paksulla mustalla tussilla pisuaarin yläpuolelle ”Onko kirjoitustaito sivistyksen mitta?”Alapuolelle oli vastattu huojuvalla käsialalla ”Lulisin niin.”
Kaikki osallistuminen on tärkeää.
Janne Lahtinen”Lukutaito on kansalaistaito, joka mahdollistaa toimimisen yhteiskunnan jäsenenä.”
Kirjoittaja on Samkin logistiikan ja meriteknologian lehtori.