Sotalaivojen jälkeen jäänmurtajia?

Viime perjantaina tällä palstalla listattiin Raumalle ensi vuonna odotetettavia isoja investointeja: Metsä Groupin saha (200 miljoonaa euroa) ja siihen liittyvä satamasatsaus (50 miljoonaa), kauppakeskus (100 miljoonaa) sekä Karin kampus (65 miljoonaa).

Kaupunkilehti Raumalaisen haastattelussa RMC:n varatoimitusjohtaja Timo Suistio kertoi, että myös Rauman telakalle on ensi vuonna mahdollista saada uusia kauppoja, ”ainakin yksi ankkuriprojekti”.

Se olisi erinomainen lisäys tilauskantaan, joka tänä vuonna vahvistui kolmella suurella tilauksella.

Autolauttojen rakentajana silloin vielä norjalaisomistuksessa ollut Rauman telakka kehittyi 2000-luvun alussa maailmanluokan toimijaksi.

Kovalla työllä rakennettu bisnes oli jo päättymässä, kun korealainen STX joutui sulkemaan telakan. On ollut hieno seurata, miten toiminta suomalaisessa omistuksessa on saatu uuteen nousuun.

Raumalla rakennetaan parhaillaan Wasalinen lauttaa ja kohta myös Tallinkin lauttaa.

Merivoimille RMC rakentaa neljä taistelualusta. Haastattelussa Suistio visioi viranomaislaivoille omaa linjaa Rauman telakalle.

Sotalaivojen jälkeen voisi olla jäänmurtajien vuoro.

Telakkakonkari Suistion mielestä pitäisi palata 1970-luvun malliin. Silloin Suomi ja Ruotsi päättivät yhdessä turvata talvimerenkulun pohjoisen satamiin.

Jäänmurtajia Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin, vaikkei viime päivien sään perusteella ehkä uskoisi.

Viime vuonna Arctian kaikki kahdeksan jäänmurtajaa tarvittiin meriväyliä avaamaan. Operointipäiviä kirjattiin 662.

Murtajien uusimistarpeen näkee jo nykyisen kaluston vuosimalleista: Voima valmistui 1954, Urho 1975, Sisu 1976, Otso 1986 ja Kontio 1987. Vain Polaris (2016) on uusi.

Raumalla 1990-luvun alussa rakennetut monitoimimurtajat ovat oma lukunsa. Konsepti vaikutti pitkään nerokkaalta, kun alukset kävivät rahakkailla kesäkeikoilla. Viime vuosina vastaavia tilauksia ei ole juuri saatu.

”Jäänmurtajien uusimistarpeen näkee jo nykyisen kaluston vuosimalleista.”