Suojelua kaipaava lapsi tarvitsee tekoja – ei selvityksiä

Kuntaliitto nosti tiedotteessaan jälleen esiin lastensuojelun kriisin. Erityisesti pulaa on sosiaalityöntekijöistä, minkä lisäksi lapset jäävät ilman tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita.

Vastaavia uutisia on julkaistu viime vuosien aikana useita. Toistuvasti saamme lukea kriisiytyneestä lastensuojelusta, puuttuvista palveluista ja lasten hädästä.

Tilanteeseen on reagoitu jo vuosien ajan perustamalla erilaisia työryhmiä ja tekemällä selvityksiä siitä, miten lastensuojelua tulisi kehittää. Selvitysryhmät tuottavat esityksiä toimenpiteistä, joilla tilannetta voisi muuttaa. Kriisi ei ole ratkennut, koska ehdotukset eivät ole siirtyneet käytäntöön. Hädässä olevaa lasta tai perhettä eivät auta työryhmien loppuraportit vaan konkreettiset teot.

Kuntaliitto ehdottaa toimenpiteenä sosiaalityöntekijöiden ammattihenkilölain sijaispätevyyden helpottamista. Tämä on yksipuolinen ehdotus ratkaista ongelma. Ratkaisusta ei voida puhua ilman keskustelua työntekijöiden vaihtuvuudesta ja sen syistä. Sijaispätevyyden helpottamista koskevasta keskustelusta pitäisi siirtyä pohtimaan, miten lapselle mahdollistuu pysyvä työntekijä, jolla on aikaa kohtaamiseen.

Vuonna 2018 meillä on jo valtavasti tutkimustietoa ja arvioita siitä, millaisesta tuesta, avusta ja kohtaamisesta lapset sekä perheet hyötyvät – miksi niiden saaminen käytäntöön on niin vaikeaa? Kaikki tarvittavat muutokset eivät aina tarkoita edes kustannusten lisäystä. Miksi emme yhteiskuntana ryhdy toimiin sen suhteen, että lapset ja perheet saisivat tarvitsemansa palvelut ja avun oikeaan aikaan?

Useissa tutkimuksissa on todettu, että asiakas tulee parhaiten autetuksi pysyvässä asiakassuhteessa ja dialogisen kohtaamisen kautta. Lastensuojelusta huolestuneiden päättäjien pitää tehdä konkreettisia toimenpiteitä, joilla taataan riittävä määrä pysyviä, ammattitaitoisia työntekijöitä tukemaan lapsia ja perheitä.

Johanna Hedman
laatukoordinaattori
Anna-Liisa Koisti-Auer
l
astensuojelupäällikkö SOS-Lapsikylä