Suomen kehitys tukehtuu kasvavaan säädösviidakkoon

Meidän tulisi tiedostaa viimeinkin, että valtion, maakuntien, ja kuntien menot maksetaan kerätyillä verovaroilla.

Nykyinen hallitus on tehtaillut säädöksiä itse ja on ”uittanut” aihioita Brysseliin, joista ne ovat palanneet Suomeen EU- direktiiveinä. ”Uittomiehistä” on kunnostautunut erityisesti meppi Ville Niinistö. Mihin tarvitaan uusia eri tasoisia säädöksiä?

Nykyinen hallitus (sdp, keskusta, vihreät ja vas. liitto) haluaa Suomen avoimen sektorin nykyistä paljon tiukempaan virkamiesvalvontaan. Avoimella sektorilla tarkoitan työllistäviä yrittäjäkenttää ja maatiloja.

On myös muistettava se, että valvonta on ollut jo vuosikymmenet todella tiukkaa. Jatkuvasti tehtailluilla säädöksillä tukahdutetaan erityisesti uusyritystoimintaa ja investointeja.

Uudet lupaprosessit vievät kohtuuttomasti aikaa ja vaativat usein ulkopuolista juridista asiantuntemusta ja synnyttävät kohtuuttomia kustannuksia.

Maankäyttö ja yksityinen maanomistusoikeus ovat Marinin hallituksen erityisessä käsittelyssä. Yksityistä maanomistusta halutaan selkeästi rajoittaa. Ympäristöviranomaisista halutaan se taho, jolta maanomistaja anoo lupaa tiettyjen toimenpiteiden tekemiseen.

Rinnalla rakennetaan jatkuvaa raportointivelvoitetta vuosittaisesta toiminnasta. Hallitus ei tajua ideologisuudessaan toimiensa seurauksia. Suomen menestys ja työllistäminen on perustunut yrittelijäisyyteen ja omistusoikeuteen.

Valvonta- ja lupabyrokratia ei ole suuryritysten ongelma. Niillä on asiantuntijaosastot hoitamaan ”paperisodat”.

Nykyisistä ja uusista säädöksistä selviäminen kuormittaa juuri suomalaisia pienyrittäjiä ja maanviljelijöitä ja jarruttaa niiden kehitystä.

Uusien lakien, direktiivien, asetusten ja toimintaohjeiden noudattamisen vaatii koko ajan lisää valvontaresursseja ja entistä enemmän viranomaisia sekä jättiläismäisiä virastoja. Virastot ovat vihreiden tukikohtia ja siksi he ajavat yhä uusia viranomaistehtäviä.

Kun poliittisesti halutaan tietylle taholle etuisuuksia tai rajoituksia, säätää eduskunnan enemmistö siitä lain tai EU:lta tilataan direktiivi. Asiantuntia-armeija pyörii kansanedustajien ympärillä, mutta kukan ei osaa tai huomaa miettiä sitä, mitä kohdistettu lisäsäädös aiheuttaa muulle yhteiskunnalle.

Vuoden päästä huomataan lain vääristävät vaikutukset ja virhettä korjataan taas uudella lailla.

Ja lakiruletti pyörii.