Suomen maatalouden tulevaisuudesta päätetään nyt

Suomen maatalous on kriisissä. Sama vanha virsi, mutta desibelit eri luokkaa kuin aiemmin. Nyt tilanne on kärjistynyt siihen pisteeseen, että maataloustuottajat tarvitsevat tukea välittömästi. Muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Muuten tiloja alkaa kaatumaan kuin dominonappuloita.

Energian, lannoitteiden ja rehujen hinnat ovat nousukiidossa. Tämä lisää suoraan tuottajien kustannuksia. Suomessa ollaan pakkoratkaisujen edessä ja aikapaine on valtava. Avainasemassa neuvottelupöydässä ovat elintarviketeollisuus ja kauppa. Heillä on nyt ottelupallo käsissään ja samalla kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuus.

Kuinka kauan luullaan, että maataloustuottajat jaksavat tehdä kovaa työtä nollatuloksella tai jopa tappiolla? Lähtisitkö sinä töihin, jos et saisi palkkaa? Kestävin ratkaisu ongelmiin on tuottajahintojen tuntuvat korotukset. Paremmalla katteella tuottajat voisivat taas nousta pinnan yläpuolelle, ja Suomen maataloudella olisi taas tulevaisuus.

Suomessa on paljon tiloja, jotka ovat kamppailleet kannattavuuden kanssa jo kauan ennen energiakriisiä tai Ukrainan sotaa. Kustannusten nousu yli kipurajan tarkoittaa toiminnan loppua. Suomessa on tehty jo pitkään ympäristöpolitiikkaa maataloustuottajista piittaamatta.

Tämä on niin ikään nostanut kuluja ja hankaloittanut toimintaa. Ukrainan sota on viimeistään nostanut maatalouden ahdingon tapetille. Tästä huolimatta Marinin hallitus ei ole valmis joustamaan ympäristötavoitteiden tavoiteaikatauluista vaan hiilineutraali Suomi vuonna 2035 komeilee edelleen maalitaulun keskellä.

Mainittakoon samaan hengenvetoon, että EU:n hiilineutraaliustavoitteen deadline on vuonna 2050. Suomi on siis ottanut vapaaehtoisesti etumatkaa ja maksaa siitä kovan hinnan talouden, teollisuuden ja tietysti maatalouden toimialoilla. Mielestäni vallitsevassa tilanteessa kiivasta tahtia velkaantuvalla Suomella ei ole varaa näin nopeaan vihreään siirtymään.

Hallitus kohdensi 300 miljoonaa euroa maatalouden kustannuskriisin helpottamiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi. Rahojen käyttöä on kritisoitu. Kuinka paljon investoinnit esimerkiksi biotalouden kehittämiseen auttavat juuri tässä hetkessä Suomen viljelijöitä?

Näistä miljoonista vain murto-osa päätyy sinne missä tarve on suurin eli ahdingossa oleville tiloille. Suomessa oli vielä vuonna 2010 lähes 60 000 maatilaa. Vuonna 2021 tämä luku oli enää alle 45 000 ja lopettamistahti on noin 1000 tilaa vuodessa.

Jos haluamme pitää kiinni kotimaisesta ruoantuotannosta, tälle asialle on tehtävä jotain emmekä voi jäädä kädet taskussa odottelemaan miten vallitseva energiariisi ja Ukrainan sodan myötä solmuun menneet raaka-aine markkinat sysäävät Suomen tilat alas jyrkänteeltä.

On kylmä tosiasia, että Suomen tiloista isolla osalla viime vuoden tulos jää pakkasen puolelle. Tulevan vuoden näkymät ovat entistä kehnommat.

Viljelijät tarvitsevat tässä ja nyt tiedon siitä, että siemenet kannattaa ylipäätään kylvää tänä keväänä. Tarvitaan hyviä uutisia elintarviketeollisuuden ja kaupan neuvotteluista tai sitten valtion tuntuvia tukitoimia. Ratkaisun on synnyttävä viipymättä, jos haluamme nauttia laadukkaasta, puhtaasta ja antibioottivapaasta sekä eettisesti tuotetusta kotimaisesta ruoasta jatkossakin.

Ei ole järin vihreää tuoda piiput savuten kaikin mittarein vähemmän kestävästi tuotettua ruokaa maailmalta. Ruoantuotanto on lisäksi huoltovarmuuden peruspilari eikä armeijatkaan marssi tyhjin vatsoin. Jos nopeaa ratkaisua ei löydy ruokaketjun toimijoiden välisissä neuvotteluissa, niin mitä tekee hallitus?

Ritva ”Kike” Elomaa

kansanedustaja (ps)