Syntipukki ja lypsylehmä

Suomi on maantieteellisesti iso maa. Taajamia on harvassa ja etäisyydet pitkiä.

Tässä yksi syy, miksi mielipiteet autoilun merkityksellisyydestä eroavat valtavasti.

Kun lähimpään kauppaan on matkaa useampi kymmenen kilometriä ja terveyskeskukseen vieläkin enemmän, ymmärtää huomattavan heikosti vaatimuksia henkilöajoneuvoliikenteen vähentämisestä ja kustannusten nostamisesta.

Kimppakyytiä on hankala järjestää ja taksilain uudistus vei mittariautot pitäjistä.

Olosuhteet yksinkertaisesti ovat erilaiset.

Kaikki eivät voi pakkautua pääkaupunkiseudulle, jossa lähijunan tai metron kyytiin voi hypätä kävelymatkan päässä kotoa ja varmana siitä, ettei odotusaika veny muutamaa minuuttia pidemmäksi.

Jo isojen kaupunkien ulkopuolella ja puhumattakaan laajasta maaseudusta julkisen liikenteen sujuminen herättää kysymyksiä.

Ellei koululaisliikennettä olisi, ei monilta paikkakunnilta pääsisi pois ilman omaa kulkuneuvoa. Kuitenkin julkiset palvelut, kaupat ja harrastukset ovat siirtyneet pois kuntataajamista isompiin keskuksiin.

Autoilun jatkuva lisääntyminen rasittaa ilmastoa. Se on kiistatonta.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi liikenteen päästöjen puolittamisen vuoteen 2030 mennessä.

Käytännössä se tarkoittaa yksityisautoilun vähentämistä ja keinot ovat pitkälti veroluonteisia.

Uusien innovaatioiden avulla autoista saadaan entistä vähäpäästöisempiä, mutta nykyisellä hintatasolla autokannan uudistuminen on hidasta.

Autoilijasta on Suomessa hallituksesta riippumatta tullut sekä syntipukki että ehtymätön lypsylehmä.

Autoilijat maksavat erilaisina veroina ja maksuina runsaat kahdeksan miljardia euroa vuodessa valtion kassaan.

Aina, kun vajetta pitää tasata, käydään autoilijan kukkarolla.

Koronan takia hiljentyi talouselämä ja polttoaineen hinta pysyi pitkään alhaalla. Viime päivinä suunta on ollut ylöspäin.

Seuraava valmisteveron korotus astuu voimaan elokuun alusta, mikä näkyy välittömästi polttoainepumpuilla.