Taloyhtiön laskut kulutuksen mukaan

Energiatehokkuus on tärkeä asia EU:ssa. Siitä pääsi tavallaan taas osalliseksi, kun tutkaili hallituksen esitystä energiatehokkuuslain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Eräänä lakipaketin keskeisenä asiana oli lämpimän käyttöveden huoneistokohtainen mittaaminen.

Ajatuksena on – ja ihan järkeenkäyvästi – kohdentaa lasku sinne, mistä kulutuskin löytyy.

Ongelmia kuitenkin tulee, jos vesimittari on asennettu väärin tai jos se on rikki. Tällöin taloyhtiöllä ei ole oikeutta käyttää mittarilukemaa veden laskutuksen perusteena.

Mittauslaitelain mukaan taloyhtiö vastaa siitä, että vesimittari toimii luotettavasti. Taloyhtiön on pystyttävä osoittamaan mittarin ja sen asennuksen vaatimustenmukaisuus esimerkiksi urakoitsijalta saadulla dokumentaatiolla.

Mekaanisten vesimittareiden käyttöiät ovat valmistajien ilmoitusten mukaan 5−15 vuotta, joten taloyhtiöiden on seurattava vesimittareiden kuntoa, ja vaihdettava ne ajoissa uusiin.

Tästä päästäänkin kiinnostavaan aiheeseen.

Lakiesityksen perusteluissa vesimittareiden asennuksessa nimittäin suositellaan käyttämään LVI-alan ammattilaista. Häneltä pitää saada myös selvitys mittareista ja asennuksesta.

Siis, suositellaan käyttämään LVI-alan ammattilaista! Kuka muu muka voisi mittarin asianmukaisesti asentaa tai vaihtaa, ottaa työstä vastuun ja antaa kelpoisuuden täyttymisestä todistuksen?

Ei tietenkään kukaan muu, ja sen takia tuleekin mieleen, että pitäisikö osana lakipakettia olla vielä yksi laki? Nimittäin tiettyjä kiinteistön ylläpitotehtäviä hoitavien henkilöiden kelpoisuudesta? Ei olisi pitkä laki, mutta varmistaisi paljon.

Vertailun vuoksi, ajoneuvorekisterissä on noin 6,6 miljoonaa ajoneuvoa, joista liikennekäytössä on hieman yli 5 miljoonaa. Jos niiden turvallisuudesta ehditään valtakunnassa vuosittain varmistua, niin eiköhän 1,5 miljoonan rakennuksenkin asianmukainen käyttökuntokin voida olemassa olevilla resursseilla 5–15 vuoden välein varmistaa. Tätä siis voisi hyvin säännöksissäkin edellyttää.

Jarmo Sallila