Rauman talviharjoitteluhallin tarjoamista olosuhteista eri lajien talviharjoittelulle on puhuttanut jo useasti ennenkin, mutta välillä tuntuu siltä, ettei asialle olla tekemässä mitään ja urheilijoiden mielipiteitä ei oteta täysin huomioon.
Jos päättäjät astuisivat itse halliin sisään arkipäivinä kello 17–19, he ymmärtäisivät kyllä, mistä kiikastaa.
Talviharjoitteluhallin vuorot on varattu täyteen joka arkipäivä, etenkin jalkapalloilijoiden, mutta miksei myös pesäpalloilijoiden toimesta. Näiden lajien vuorot sijoittuvat pääasiassa nurmikentälle, mutta siirtymiset hallista sisään ja ulos tapahtuvat juoksuradan kautta.
Kymmenien alakouluikäisten lasten muodostamat ryhmät ja niiden ohjaajat eivät ymmärrä, tajua tai arvosta sitä, että juoksusuoran varauksen aikana ei sen läpi tulisi siirtyä. Puhun nyt yleisurheilijan näkökulmasta.
Olisi ikävä tilanne, että käynnissä olisi kovatehoinen ja vauhtinen juoksuveto ja eteen hyppäisi itseään puolet lyhyempi ja kevyempi lapsi tai jalkoihin vierisi pallo. Katastrofin ainekset ovat kuin tarjottimella.
Voin itse todistaa ja nimetä lukuisia läheltä piti -tilanteita sekä todellisia onnettomuuksia ja törmäystilanteita harjoituksien aikana.
Tämä ei ole ainoa ongelma ja epäkohta, jonka yleisurheilun harrastaja kokee harjoitellessaan Raumalla. Välillä itsestäkin tuntuu siltä, ettei lajiamme arvosteta ja muut eivät viitsi katsoa omaa napaansa pidemmälle.
Tilanne on parantunut muutamassa vuodessa, mutta silti juoksusuoran varauksen aikana monet tulevat kävelemään tai seisoskelemaan radalle, esimerkiksi katsomaan lapsensa harjoituksia.
Tämä on ihan okei, mutta jos radalla on selkeästi menossa yksilön tai ryhmän harjoitukset, voisi lorvailupaikan valita hieman eri puolelta.
Myös itse hallin pohjan soveltuminen yleisurheilulle on todella huono. Hallin juoksuradan kaarteet eivät vastaa todellisen radan kaarteita, jolloin pidempien juoksuvetojen tekeminen on lähes mahdotonta ja vähintäänkin haastavaa.
Länsisuoralla ratoja on neljä ja muualla vain kaksi, joista usein vain yksi on vapaana sekä radan kokonaismitta ei ole täysi 400 metriä.
Hallissa on myös hyvin usein likaista, ja roskia lojuu ympäri hallia. Tilanne on pahimmillaan etenkin keskiviikon Iirolandian jälkeen. Mielestäni tilan olisi tarkoitus palvella tarpeita liikkumiseen ennemmin kuin eväsretkeilyyn.
Talviharjoitteluun tarkoitettujen olosuhteiden epäkohdat eivät myöskään koske vain yhtä lajia vaan uskon, että monet muutkin niin yksilö- kuin ryhmätasollakin voivat nimetä epäkohtia oman lajinsa osalta melko helpostikin.
Harrastajamääriltään Raumalla vähemmistössä olevat lajit kärsivät muutaman suositun lajin kustannuksella.
Vaikka asian laita on todettu ja mainittu jo aiemminkin, miksi epäkohtia aliarvioidaan? Asialle on varmasti yritetty tehdä jotain tai se on muiden mukana kulkeutunut ”sitten, kun kerkeää”- asioiden pinoon.
Nykypäivän kaltaisessa tilanteessa koskien liikkumattomuutta sekä lasten ja nuorten harrastuksia asian tulisi olla vähintään akuuttien hoidettavien asioiden joukossa.
Monet tutkimuksetkin toteavat liikkumattomuuden olevan verrattavissa nykypäivänä kansantauteihin. Kaikkihan me haluamme pitää itsestämme huolta, ylläpitää ja nauttia liikunnasta harrastamalla sitä itse tai ohjaamalla sitä muille.
Tämän sanottuani toivoisin tilanteen muuttuvan ja vähintään hallin käyttäjiä arvostavan jokaisen tarvitsemaa tilaa. Toinen ja helppo vaihtoehto on kuitenkin lähteä harjoittelemaan Poriin, sillä siellä olosuhteet yleisurheilulle ja lukuisille muille lajeille ovat tietenkin paremmat kuin täällä.
SM-tason yleisurheilija