Talvisotako täällä?

Tottakai jokainen tuntee myötätuntoa kärsiviä ukrainalaisia kohtaan.

Maailma on kuitenkin kylmä paikka. Jos Venäjä ei valtavine luonnonvaroineen kanna murhetta eurooppalaisten elintasosta ja mukavuudesta, sille me emme mitään mahda.

Emmekä myöskään sille, että pakotteet näyttävät purevan eniten juuri Euroopassa. Pieni kiusanteko venäläisiä kohtaan ei Putinia heilauta.

Pääministeri puhuu sotataloudesta. Onko se sitä, että juhlimiseen riittää hiukan vähemmän varoja, eikä ylelliseen asumiseen, meikkeihin ja herkutteluun voida panostaa riittävästi? Perspektiivi häneltä puuttuu täysin, ja myös suhteellisuudentaju. Olisi syytä tutustua historiaan.

Tai eikö katse yllä Ukrainan todellisuuteen, sieltäkin näkyy se sotatalous?

Ja paikallisesti lehdessä – en voi olla ihmettelemättä pääkirjoituksen vertausta talvisodan henkeen. Kyllä sitä henkeä väärinkäytetään, jos se tarkoittaa, että kestetään melko normaalia, vähän entistä säästäväisempää elämää.

Historian valossa löytyisi kyllä parempia vertailukohteita, Suomen kohtalonhetket voisi jättää rauhaan. Talvisodan aikana lähes jokainen penni oli sijoitettava maan puolustukseen ja hengissä pysymiseen. Toivotaan ettei samanlaista tilannetta tule, vaikka huonolta sekin alkaa näyttää. Nopeasti tuhoutuvassa ympäristössämme eteen tulee varmasta suurempiakin haasteita.

Parannuskeinot ontuvat: katsotaan esimerkiksi hypeä sähköautoista. Mistä lataussähkö? Ja renkaat syytävät edelleen pienhiukkasia luonnon ja ihmisen tuhoksi. Järkeviin toimenpiteisiin on enää vain vähän aikaa, mutta sitä ei todellakaan huomaa nyt tehdystä budjetista. Sillä onkin aivan eri tarkoitus.

Leena Niemi