Tarvitseeko kansa vallatonta joka paikan ”sähläriä”?

Seuraavat presidentinvaalit ovat vasta runsaan kolmen vuoden päästä. Siitä huolimatta julkisuudessa on jo spekuloitu istuvan presidentti Sauli Niinistön seuraajaehdokkailla.

Presidentin ehdokaspörssiksi nimetyn listan kärjessä ovat viimeaikoina keikkuneet keskustalainen Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, sdp:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin ja vihreitä edustava ulkoministeri Pekka Haavisto. Heidän lisäkseen listalla on vilissyt muitakin ehdokasnimiä.

Presidentin ehdokaskuvioon on itseään marssittamassa myös Juha Sipilän (kesk) hallituksen ulkoministeri Timo Soinin, joka nykyisin edustaa sinistä tulevaisuutta.

Näin on pääteltävissä, sillä Soini on julkisuudessa viittailut, että hänelle on tärkeä vaali 2024. Tuolloin on juuri presidentinvaali.

Tulevaisuudessakin tullaan kansaa vaivaamaan vaaliuurnille ”vallattoman” presidentin valinnan takia. Presidentin valintavan järkevyyttä olisi syytä tarkastella nyt, kun Niinistön viimeinen kausi on menossa.

Suomessa olisi vaaleja riittämiin ilman presidentin vaaliakin. Soteen liittyen on uutena tulossa aluevaalit ensi vuoden tammikuussa.

Suomen presidenttiys ei sisällä enää sellaisia valtaoikeuksia kuin oli vielä presidentti Tarja Halosella tai presidentti Urho Kekkosen laajoista valtaoikeuksista puhumattakaan. Väitetään, että Kekkonen otti valtaa enemmän, mitä laki sallikaan.

Presidentin sisäpoliittiset valtaoikeudet on karsittu lähes minimiin. Ulkopolitiikkaa presidentti johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. EU-politiikka kuuluu hallituksen ja eduskunnan tehtäviin

Silloiset presidentin vallan karsijat ovat oman ja eduskunnan vallan turvaamiseksi ajatelleet, ettei sisäpolitiikassa tarvita vallatonta joka paikan ”sähläriä”. Mutta tarvitseeko kansa?

Pentti Välimaa